Jaana Aaltonen

Työelämä 360°

Jaana Aaltonen

Onko mediakohu aina viestinnän vika?

"Ei kannata valehdella – edes hädissään."

Viestinnän ykkösperiaate on, että kannattaa kertoa itse ensin. Salailusta jää yleensä kiinni ja mitä isommat summat, sitä suuremmat otsikot. Kun ”koko kansan ” Finnair maksaa kolminumeroisia bonuksia johtajilleen ja samalla kuristaa työntekijöidensä liksaa tappiokierteensä hillitsemiseksi, ei tarvitse olla viestinnän guru oivaltaakseen, että ikävä julkisuus seuraa väistämättä.

Finnairin mediakohua ei olisi pelastettu viestinnällä. Sitä olisi voitu lieventää, jos päätöksistä olisi kerrottu silloin, kun ne tehtiin. Julkisuushässäkän keskellä Finnairin johto pyysi yhtiökokouksessa omistajiltaan anteeksi syntynyttä mediakohua. Suoraselkäisyyttä olisi ollut pyytää anteeksi huonoja päätöksiä.

Mikään viestintäammattilaisten armeija ei pelasta ikävältä julkisuudelta, jos tehdyt päätökset eivät kestä päivänvaloa ja tuntuvat epäoikeudenmukaisilta. Jos Vehviläisen asuntokaupoista, tulorahasta ja johtajien stay-rahoista vaiettiin tietoisesti, se oli viestinnällisesti väärä päätös.

Ruotsinkielisen varuskunnan, Dragsvikin, pelastaminen lakkautuslistalta sai mielestäni arvoaan suuremman mediahässäkän. Tältä ministeri Stefan Wallin olisi säästynyt, jos olisi heti lakkautuspäätöstä julkistaessaan kertonut osuutensa Dragsvikin säilyttämisessä. Tietenkin ruotsinkielisen puolueen ministeri pitää oman äänestäjäkuntansa puolta, niinhän kaikki muutkin puolueet tekevät.

Ministeri päätti salata Dragsvikin suojelun, puolustusvoimien johto ei. Itse päätös ei ollut moraalisesti väärä – vaan perustuslain mukainen – mutta ministerin valehtelu oli omituista. Mistähän muusta ministeri valehtelee? Nyt esiin on kaivettu ministerin asuntokaupat.

Wallinin tapauksessa asiantunteva viestintä olisi ehkäissyt koko hässäkän. Ei kannata valehdella – edes hädissään. Jos ministerin avustajakunnan viestintätaidot eivät riittäneet, puolustusvoimien viestintä olisi kyllä osannut homman.

Ammattiliitto Pro on toistuvasti julkisuudessa niin sanotuista laittomista lakoista ja lakonuhkista. Useimmiten muutamien päivien ulosmarssien syynä on paikallisen työnantajan työehtosopimuksen tai lain vastainen toiminta. Kun puhe ei auta, toimihenkilön seuraava ja viimeinen painostuskeino on lopettaa työn tekeminen.

Pron linja on viestiä lakkopäätöksistä ja lakon syistä avoimesti jäsenille ja medialle. Mediajulkisuudella tai sen uhalla on usein työnantajaa pehmittävä vaikutus.

Mediajulkisuuden hallinta on kuitenkin yhtä vaikeata silloin, kun julkisuutta viestinnällä erityisesti tavoitellaan tai silloin kun siitä halutaan päästä eroon. Onnistumiset ovat harvinaista herkkua.

 

 

Tulosta