Puoli vuosisataa tupakkatehtaalla | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Puoli vuosisataa tupakkatehtaalla

13.6.2012 klo 07:33
|

Åke Krohnin, 91, urapolku olisi nykyään mahdoton: töihin juoksupojaksi 13-vuotiaana ja eläkkeelle 52 vuotta myöhemmin. 2000-luvun työelämän raakuus oudoksuttaa Krohnia.

Strengbergin tupakkatehtaan entisen päärakennuksen jättimäisine kattokelloineen tuntevat Pietarsaaressa kaikki, Åke Krohn vakuuttaa.

Kuvat Esko Keski-Vähälä

 

Ammatissa Pro -lehti, Tuomo Tarvas

Åke Krohn avaa auton oven, hyppää ulos ja askeltaa ikäisekseen vetävin askelin tuttuun pihaan.

– Tuossa on itse Strengbergin patsas. Ja tuossa on entisen konttorirakennuksen pääovi. Tuolla valkoisessa rakennuksessa oli taas tehtaan uusi puoli. Katolla on kello, joka on läpimitaltaan Pohjoismaiden suurin, suurempi kuin Helsingin rautatieasemalla, Krohn selittää innostuneena.

Pietarsaaren keskustassa sijaitsevan entisen Strengbergin tupakkatehtaan esittely käy 91-vuotiaalta Krohnilta rutiinilla. Hän oli tehtaan palkkalistoilla 50 vuotta.

– Menin töihin juoksupojaksi 13-vuotiaana, ja vakituisen työpaikan sain 14-vuotiaana, Krohn kertoo.

Krohn on asunut Pietarsaaressa koko ikänsä. Myös Krohnin isä oli töissä Strengbergillä.

– Tosin hän oli siellä vain 49 vuotta.

Strengberg oli aikanaan Pietarsaaren ylivoimaisesti suurin työnantaja. Se valmisti muun muassa nuuskaa ja kuuluisaa Saimaa-tupakkaa vuoteen 1980 saakka. Krohnin aikana työntekijöitä oli vielä yli tuhat, mutta pikku hiljaa pääluku vähentyi automatisoinnin myötä. Viimeinen omistaja Swedish Match sulki ovet vuonna 1998.

Itseoppinut innovaattori

Sodan – tai ”maaottelun” kuten Åke Krohn sitä nimittää – jälkeen Krohn yleni laitosmieheksi vuonna 1949. Hän oppi tuntemaan kaikki tehtaan koneet, joita tehtiin myös itse.

Krohn teki isänsä tapaan paljon keksintöjä, muun muassa sen, että savukerasiakoneiden kierrehammaspyörät kestävät puolen vuoden sijaan pari–kolme vuotta, kun ne laitetaan öljykylpyyn.

– Keksinnöistä maksettiin pieniä palkkioitakin.

Työpäivät olivat kahdeksantuntisia. Krohnin mukaan työ ei ollut fyysisesti raskasta mutta koneiden keskellä piti pysyä valppaana. Vakavia työtapaturmia sattui Krohnin mukaan harvoin.

– Välillä meni sormia poikki, kun joku luuli olevansa konetta nopeampi.

Palkka maksettiin joka perjantai, ja kesäloma kesti neljä viikkoa.

– Palkka oli ihan kohtuullinen. Lisäksi saimme syksyisin niin sanotun puurahan eli 13. kuukauden palkan polttopuiden ostamiseen.

Yhteishenki tehtaalla oli Krohnin mukaan hyvä ja väki viihtyi kunnes Rettig osti tehtaan vuonna 1976.

– Ennen työntekijöitä pidettiin lähes perheenjäseninä. Rettigin aikaan meitä alettiin kohdella kuin numeroita.

Ylpeydenaiheena tehdasmuseo

Oltuaan vuosikymmeniä salin puolella Åke Krohn kyllästyi vuorotyöhön ja kysyi esimieheltään, löytyisikö uutta työtä. Ja löytyihän uusi vastuualue: Turusta siirrettiin Pietarsaareen 40 hyllykilometriä Rettigin arkistoja, jotka Krohn sai hoidettavakseen.

– Sanoin, että mitä vain, kunhan pääsen kauas eräästä tehtaan insinööristä, jonka kanssa en tullut lainkaan toimeen.

Krohn oli myöhemmin perustamassa myös Strengbergin tehdasmuseota, josta hän sai paljon kiitosta ja kehuja. Kävijöitä oli noin 7 000 vuodessa.

Kun Krohn jäi eläkkeelle 65-vuotiaana, koko tehdas pysähtyi kahdeksi tunniksi.

– Viidestäkymmenestä vuodesta sain palkinnoksi vain rasiallisen harvinaisia sikareita. Olisi sitä vähän enemmän odottanut.

Krohn poltti aikanaan niin kuin suurin osa tehtaan väestä – savukkeita kun oli tarjolla rajattomasti – mutta hän lopetti jo vuonna 1962.

– Isäni ei polttanut koskaan.

Suosittu tarinankertoja

Nykyistä kuntoaan Åke Krohn kuvailee kohtuullisen hyväksi. Hänellä on kaksi poikaa, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsiakin. Vaimo on kuollut, ja Krohn asuu vanhainkodissa.

2000-luvun työelämää virkeä ikämies seuraa hieman ihmeissään.

– Epävarmuus on nyt huipussaan, aivan sama onko Nokialla vai taksikuskina. Tehdas oli varma työpaikka.

Krohnin mukaan naisia saatettiin lomauttaa mutta miehiä ei koskaan. Toisaalta Strengberg oli aikanaan Pietarsaaren harvoja naisvaltaisia työpaikkoja.

Sanavalmis herra on suosittu vieras Pietarsaaren teknisten toimihenkilöiden tilaisuuksissa. Hänen muistinsa pelaa kadehdittavan hyvin.

– Kun on näin vanhaksi elänyt, niin kyllä sitä on kaikenlaista kokenutkin, Krohn naurahtaa.

 

 

Juttu on julkaistu ruotsiksi Ammatissa Pro -lehden numerossa 5/2012.