Mitä siellä tes-pöydissä tehdään? | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Mitä siellä tes-pöydissä tehdään?

Pron johtaja Markku Palokangas raottaa salaperäistä verhoa ja kertoo, mitä eri alojen työehtosopimuksia leipovalla liittokierroksella oikein tapahtuu. Ketkä voittavat ja ketkä häviävät? Entä millainen neuvottelija onnistuu?
Teksti Anu Vallinkoski
Kuvat Ville Rinne
Tes-neuvotteluissa menestyminen edellyttää, että järjestäytymisaste ja luottamusmiesjärjestelmä ovat kunnossa. Aika harva pystyisi samanlaisia ehtoja yksin työnantajansa kanssa neuvottelemaan, sanoo johtaja Markku Palokangas Prosta.

Taas on se aika, kun ammattiliittojen ja työnantajien edustajat istuvat yhteisiin pöytiin pitämään neuvoa palkoista ja työehdoista. Kahvia kuluu ja istumalihakset joutuvat koetukselle.

 

Tänä syksynä edessä on vuosien tauon jälkeen liittokierros. Nyt jokainen ala sopii erikseen omista työehdoistaan.

 

– Liittokierroksella jokainen ottaa sen, minkä saa. Toisilla aloilla palkansaajapuolen neuvotteluvoima on vahvempi kuin toisilla. Nämä vahvat alat voivat nyt koettaa vääntää parempia ehtoja ja palkankorotuksia. Toisaalta toisilla aloilla työnantajat kokevat voivansa kiristää työsuhteen ehtoja. Ratkaisuista tulee siis nyt keskenään erilaisia. Eroja syntyy jo Pron noin 60 sopimusalan kesken, johtaja Markku Palokangas Prosta selittää.

 

Lähes 30 vuotta neuvotteluihin osallistunut Palokangas ei tänä syksynä enää yhteisiin pöytiin istu. Edessä odottavat ensi vuonna koittavat eläkepäivät.

Liittokierroksella ei sovita rakenteellisista uudistuksista

Kokenut neuvottelija puhuu lämmöllä keskitetyistä tulopoliittisista ratkaisuista eli tupoista, jotka olivat sotien jälkeen aina viime vuosiin asti se tavanomainen tapa sopia palkoista ja työn ehdoista.

 

– Tupojen hyvä puoli oli muun muassa, että valtiovalta oli niissä mukana, ja näin tupoissa sovittiin myös sosiaali- ja eläketurvan sekä työlainsäädännön parannuksista. Liittokierroksella tällaisia rakenteellisia uudistuksia ei voi tehdä, Palokangas huomauttaa.

Tupojen hyvä puoli oli se, että valtiovalta oli niissä mukana, ja tupoissa sovittiin myös sosiaali- ja eläketurvan sekä työlainsäädännön parannuksista.

Hän tähdentää myös, että usein liittokierroksilla työnantajat yrittävät päästä eroon erilaisista palkanlisistä ja saattavat koettaa vaihtaa työehtosopimusta omalta kannaltaan edulliseen. Esimerkiksi Posti on nyt vaihtamassa PAUn sopimusta TEAMin sopimukseen.

 

Elinkeinoelämän keskusliitto EK hautasi tupot muuttamalla sääntöjään niin, ettei se enää ole voinut solmia keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja kevään 2016 jälkeen.

 

Työehtosopimuksissa paljon muutakin kuin palkka

Usein työehtosopimuksista eli tesseistä tulee ensimmäisenä mieleen palkka. Palokangas tähdentää, että laajat sopimukset ovat paljon muutakin. Työehtosopimuksissa on työhyvinvointiin, tasa-arvoon ja koulutukseen liittyviä kirjauksia, määräyksiä työajoista, vuosilomista, sairasajan palkanmaksusta, perhevapaista…

 

– Nykyään ei aina ymmärretä tessien merkitystä. Ilmeisesti moni kuvittelee, että lainsäädäntö takaa kaikille perusasiat. Laki toki takaa jotain, mutta työehtosopimukset tuovat paljon siihen päälle. Esimerkiksi lomarahat sekä sairaspäivien ja perhevapaiden palkanmaksu määräytyvät osin myös työehtosopimuksissa, lakiin ei kaikkia kiemuroita ole kirjattu, Palokangas täsmentää.

Tes-neuvotteluissa menestyminen edellyttää, että järjestäytymisaste ja luottamusmiesjärjestelmä ovat kunnossa.

Hän arvelee, että nykyisin moni pitää työehtosopimuksiin kirjattuja etuja itsestäänselvyyksinä.

 

– Tessit ovat kuitenkin tiukkojen neuvotteluiden tulos. Ja neuvotteluissa menestyminen edellyttää, että järjestäytymisaste ja luottamusmiesjärjestelmä ovat kunnossa. Aika harva pystyisi samanlaisia ehtoja yksin työnantajansa kanssa neuvottelemaan, hän sanoo.

 

Konkari suosittelee ihan kaikille palkansaajille omaan työehtosopimukseensa paneutumista, vaikka sen kieli voikin tuntua hankalalta.

 

– Jos ei ymmärrä, voi kysyä apua luottamusmieheltä tai liitosta. Pääsääntöisesti ihmiset kuitenkin ovat työpaikalla sen vuoksi, että saavat siitä palkkaa. Kyllä siis kannattaisi niistä omista työehdoista pitää kiinni ja koettaa selvittää, mihin on oikeus ja velvollisuus, hän kannustaa.

 

Työehtosopimusneuvotteluissa kaksi todellisuutta

Mediassa työehtosopimusneuvotteluista piirtyy kaksijakoinen kuva. Huolestuneen näköiset miehet ja naiset puvuissaan valittelevat palkanmaksuvaran pienuutta ja toiset vakavailmeiset vakuuttavat, että varaa on.

Ennen varsinaisia sopimusneuvotteluita sekä palkansaajat että työnantajat muokkaavat tavoitteensa kentältä saamiensa toiveiden mukaan.

 

Palokangas kuvailee liittokierroksen ja neuvottelujen koreografiaa hymynkare suupielessä:

 

– Kun palkansaajien ja työnantajien edustajat istuvat ensimmäisen kerran neuvottelupöytään, työnantaja kertoo, miten helvetin huonosti alalla menee. Ja jos ei mene huonosti, niin menee vielä huonommin. Pitää ymmärtää työnantajaa ja ottaa ne pahnanpohjimmaisetkin yritykset huomioon, ettei työllisyys heikkene. Ja me koetamme todistaa päinvastaista. Puolin ja toisin esitellään tilastoja, hän kuvailee.

 

Seuraavaa vaihetta Palokangas kutsuu kyttäykseksi. Molemmat kuvailevat yleisellä tasolla tavoitteitaan. Tutkitaan, löytyykö jotain yhteistä. Jos jostain ollaan yhtä mieltä, lähdetään neuvotteluissa liikkeelle siitä.

Vähitellen edetään tavoitteiden yksityiskohtiin. Neuvotellaan ja neuvotellaan. Viimeiseksi puhutaan rahasta.

 

– Koko ajan palkansaajapuolella eri alojen neuvottelijat vaihtavat tietoja siitä, missä eri neuvottelupöydissä mennään. Kun joku asia lähtee liikkeelle yhdessä, se avautuu usein muissakin pöydissä. Toisaalta koetetaan varmistaa, ettei myydä jotain, mikä on tärkeää jollekin toiselle sopimusalalle.

Neuvonpidon mittaan tunteet saattavat joskus kuumentua. Onpa vastapuolen neuvottelijat joskus heitetty pöydän äärestä pois ja kutsuttu hetken päästä takaisin.

Neuvonpidon mittaan tunteet saattavat joskus kuumentua. Onpa vastapuolen neuvottelijat joskus heitetty pöydän äärestä pois ja kutsuttu hetken päästä takaisin. Myös huumori on olennainen osa neuvotteluita.

 

– Se on yleensä semmoista tilannehuumoria, joka ei jälkikäteen avaudu. Viisas neuvottelija osaa huumorilla laukaista jännitteisen tilanteen.

 

Jos kaikesta päästään sopuun, työehtosopimus hyväksytään liiton hallituksessa. Jos sopua ei synny, annetaan lakkovaroitus ja valmistaudutaan valtakunnansovittelijan kutsuun.

Sovittelijan toimistossa vierähtää usein päiviä, viikkojakin. Paikalta ei saa poistua ilman sovittelijan lupaa. Luvaton poistuja saa peräänsä poliisit. Odottelua on paljon. Joku kuluttaa aikaansa lukien, joku katsellen jalkapalloa tietokoneelta.

Lopulta molemmat osapuolet joko hyväksyvät sovintoesityksen tai jompikumpi tai molemmat hylkäävät sen. Jälkimmäisessä tapauksessa edessä on lakko tai työsulku.

Tes-neuvottelija tarvitsee lehmän hermot ja paksu nahan

Kummaltakin puolelta tes-pöydän ääreen istahtaa vähintään muutama neuvottelija. Prolaisilla aloilla tes-neuvotteluissa ovat mukana ainakin sopimusalan neuvottelukunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä alan asiamies. Mukana voi olla myös sektorijohtaja tai useita alan asiamiehiä.

 

– Pitää olla lehmän hermot ja norsunnahkainen takapuoli. Huutamalla asioita ei ratkaista, vaan jaksamalla ja vääntämällä, Palokangas selittää, millainen ihminen neuvotteluissa menestyy.

 

Hän toteaa, että neuvottelutaitoja voi oppia, mutta kaikille työ ei kuitenkaan sovi. Hyvä neuvottelija herättää luottamusta ja tuntee vastapuolen tavat. Maineen voi menettää vain kerran.

 

Hyvä neuvottelija herättää luottamusta ja tuntee vastapuolen tavat. Maineen voi menettää vain kerran.

Palokangas itse paneutui neuvonpidon periaatteisiin työskennellessään kolme vuosikymmentä sitten Tikkurilan väritehtaan teknisten yhdysmiehenä eli luottamusmiehenä. Sittemmin tie vei silloiseen Teknisten liittoon asiamieheksi, tiiminvetäjäksi, päälliköksi ja lopulta Prohon teollisuussektorin johtajaksi.

 

– Olen aina ollut kiinnostunut omien ja muiden asioiden ajamisesta. Luottamustoimia on kerääntynyt.

Liittokierroksella tavoitteissa koulutus, tasa-arvo, työhyvinvointi

Entä millaisia tavoitteita Prolla on kuluvalla liittokierroksella?

 

Palokangas ei voi paljastaa yksityiskohtia, mutta keskeisiä teemoja hän suostuu nostamaan esiin.

 

– Olemme jo pitkään yrittäneet saada tesseihin määräyksiä yrityskohtaisista koulutussuunnitelmista. Jokaisessa talossa pitäisi palkansaajien ja työnantajan yhdessä selvittää, mikä on henkilökunnan osaaminen ja millaisille taidoille on jatkossa käyttöä.

 

Näin voitaisiin ennakoida ja kouluttaa väkeä, ettei käy niin, että hups nyt tämä meidän käyttämä tekniikka vanheni. Tervemenoa kilometritehtaalle, otetaan uudet tilalle. Tämä on keskeistä digitalisaation ja robotisaation aikakaudella.

Uralla eteneminen ja palkkaus eivät saa olla kiinni munista eivätkä munasarjoista.

Samoin tasa-arvo ja työhyvinvointi noussevat esiin neuvottelupöydissä. Perhevapaita pitäisi uudistaa niin, että ne jakaantuisivat tasaisemmin molemmille vanhemmille. Samapalkkaisuus ja palkkakartoitukset ovat yhä ajankohtaisia. Palokankaan mukaan uralla eteneminen ja palkkaus eivät saa olla kiinni munista eivätkä munasarjoista.

 

– Tasa-arvon lisäksi työhyvinvointia ja jaksamista pidetään usein pehmeinä arvoina, vaikka kyse on kovista asioista. Ei auta, jos saat vähän parempaa palkkaa, mutta palat loppuun muutamassa vuodessa, Palokangas suomii.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ProStoorit
sähköpostiisi kerran kuussa.