Naisten eläke on Euroopassa pienempi kuin miesten – mutta suhde on monimutkainen | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Naisten eläke on Euroopassa pienempi kuin miesten – mutta suhde on monimutkainen

Naisten eläke-euro on usein pienempi kuin palkkaeuro, ja miehet saavat käytännössä aina suurempaa eläkettä. Vertailu ei kuitenkaan ole yksinkertaista, ja naisten eläkkeet lähenevät miesten eläkkeitä. Myöskään eläkeläisköyhyys ei ole nimenomaan naisten ongelma.
Teksti Jussi Förbom
Kuvat Istock
Lähes kaikkialla Euroopassa naisten ja miesten työmarkkina-asema tasa-arvoistuu, ja naisten eläkkeet lähenevät miesten eläkkeitä. Eläkejärjestelmiä ollaan monissa maissa muuttamassa taloudellisesti kestävämpään suuntaan, mutta naisten asema eläkeläisinä ei näyttäisi olevan huonontumassa sen vuoksi.

Euroopassa naisten työelämäasema ja työllisyysaste ovat usein heikompia kuin miesten. Tämä heijastuu naisten asemaan eläkeläisinä, sillä eläkejärjestelmät voivat vanhuusiässä joko tasoittaa tai ylläpitää työelämän aikana syntyneitä sukupuolten toimeentuloeroja.

Monissa maissa eläkeläisten köyhyys kohdistuu ennen kaikkea yksin asuviin, ikääntyneisiin naisiin. Näin on etenkin Pohjoismaissa, joissa eläkeläiset yleensä asuvat omassa kotitaloudessaan. Kun mies kuolee, huonompaa eläkettä saava nainen voi jäädä köyhyysrajan alle. Eteläisessä Euroopassa taas eläkeläiset usein elävät useamman sukupolven kotitaloudessa, mikä helpottaa toimeentuloa.

Monimutkaisia vaikutussuhteita

Vaikutussuhteet eivät kuitenkaan ole yksiviivaisia. Paljon riippuu siis siitä, miten erilaiset lisäeläkejärjestelmät on rakennettu ja kehen ne kohdistuvat. Esimerkiksi Norjassa julkisen sektorin lisäeläkkeet ovat parempia kuin yksityisellä puolella, mikä suosii julkisella puolella työskenteleviä naisia. Naisten ja miesten eläkkeiden tasoeroa, niin sanottua gender gapia, ei voi myöskään käyttää mittarina naisten toimeentulolle eläkeläisinä.

Esimerkiksi Hollannissa eläke-ero on EU:n huipputasoa, noin 45 prosenttia, kun se Suomessa on noin 25 ja EU:ssa keskimäärin 40 prosenttia. Eroa selittää ennen kaikkea se, että noin 60 prosenttia hollantilaisista naisista tekee osa-aikatyötä, vaikka naisten työllisyysaste sinänsä on korkeampi kuin Suomessa, noin 70 prosenttia. 

Hollannissa miesten ja naisten eläke-ero on EU:n huipputasoa, noin 45 prosenttia, kun se Suomessa on noin 25 ja EU:ssa keskimäärin 40 prosenttia.
 

Eroa korostaa se, että naiset eivät useinkaan saa kansaneläkkeen päälle maksettavia, ammattiryhmäkohtaisia lisäeläkkeitä, jotka taas ovat miesvaltaisilla aloilla yleisiä. Hollannissa kansaneläke on kuitenkin erittäin hyvä, minkä ansiosta hollantilaiset naiset eivät kärsi eläkeläisinä heikosta toimeentulosta. Heidän tulonsa saattavat eläkeläisinä jopa hieman nousta.

Vahva kansaneläke suosii naisia

Tanskan järjestelmä on samankaltainen kuin Hollannissa: työeläke ikään kuin kelluu vahvan kansaneläkkeen päällä. Tanskan kansaneläkkeessä on lisäksi vahvasti tulosidonnainen lisäosa, joka ilman tuloja on yhtä suuri kuin perusosa. Vähemmän tienaavat naiset hyötyvät tästä. Ilman työhistoriaa kokonaiskansaneläke voi olla jopa 1900 euroa kuukaudessa.

Tanskassa naisten ja miesten eläke-ero onkin hyvin pieni, vain noin seitsemän prosenttia.

− Toisaalta Tanskan työmarkkinaympäristö on paljon Hollantia pohjoismaisempi, ja naisten työllisyysaste on ollut kansainvälistä huippua jo kymmeniä vuosia. Vaikka kyllä naiset sielläkin tekevät Suomea enemmän osa-aikatyötä, sanoo Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntija Antti Mielonen

Segregoituminen syö tasapuolisuutta

Suomen järjestelmä on Mielosen mukaan lähtökohtaisesti tasapuolinen. Eläkettä karttuu kaikista tuloista samoin kuin lastenhoitoajoista, mikä ei ole muissa maissa valtavan yleistä. Suomessa naisten eläkkeiden tasoon vaikuttaa merkittävästi työelämän voimakas segregoituminen. Naisten työskentely matalapalkkaisemmalla julkisella sektorilla ja hoiva-alalla heijastuu eläkkeisiin.

Naisia on historiallisesti ollut myös enemmän pelkän matalan peruseläketurvan eli kansaneläkkeen ja sitä täydentävän takuueläkkeen varassa. Tämä on kuitenkin muuttumassa, sillä Suomessa on yhä enemmän nuoria työkyvyttömyyseläkeläisiä matalan peruseläkkeen varassa. Heissä on sekä miehiä että naisia.

 Suomessa naisten eläkkeiden tasoon vaikuttaa työelämän voimakas segregoituminen. Naisten työskentely matalapalkkaisemmalla julkisella sektorilla ja hoiva-alalla heijastuu eläkkeisiin.

Eläkeikä nousee nopeasti

Naisten asema eläkeläisinä ei näyttäisi olevan huonontumassa siksi, että eläkejärjestelmiä pyritään rukkaamaan taloudellisesti kestävämmiksi. Lähes kaikkialla Euroopassa naisten ja miesten työmarkkina-asema tasa-arvoistuu, ja naisten eläkkeet lähenevät miesten eläkkeitä.

− On totta, että esimerkiksi Hollannissa on oltu huolissaan järjestelmän taloudellisesta kestävyydestä, ja yhä suurempi osa etuuksista on jo pitkään rahoitettu verovaroin eläkemaksujen lisäksi. Siellä ei kuitenkaan ole puhuttu lakisääteisten etuuksien leikkaamisesta, vaan ratkaisu on ollut eläkeiän nostaminen, Mielonen sanoo.

Kaksi vuotta sitten Hollannin eläkeikä oli 65 vuotta, ja sitä nostetaan joitakin kuukausia vuodessa, kunnes se viiden vuoden saavuttaa 67 vuotta. Siitä eteenpäin nousu on kytketty eliniän kasvuun.

− Tanskassa tilanne on samankaltainen, ja eläkeikä nousee aikamoista vauhtia kohti 67 vuotta. Siellä ei näyttäisi suuria paineita eläkkeiden rahoituksen suhteen olevan, Mielonen kertoo.

Tanskassa on kuitenkin tehty radikaali päätös, jossa keskimääräinen eläkkeellä oloaika on rajattu 14,5 vuoteen. Kun elinikä jatkuvasti nousee, eläkeikää on nostettava nopeasti.

Uhkaako työkyvyttömyys?

Eläkeiän voimakas nostaminen saattaa estää etuuksien suoran leikkaamisen. Se kuitenkin kasvattaa työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien määrää, kun ihmiset yksinkertaisesti väsyvät työelämään. Tämä saattaa myös koskea nimenomaan naisia, jotka tekevät esimerkiksi fyysisesti raskasta hoivatyötä.

Eri sosioekonomisilla ryhmillä on erilaiset elinajanodotteet, siksi myös eläkkeellä olemisen aika on toisilla pidempi.
 

Strategisen tutkimuksen ohjelmajohtaja Olli Kankaan mukaan työurien pidentäminen tai eläkeiän sitominen elinajanodotteeseen synnyttää eriarvoisuutta kuitenkin todennäköisemmin ihmisen sosioekonomisen aseman kuin sukupuolen perusteella.

− Eri sosioekonomisilla ryhmillä on erilaiset elinajanodotteet, siksi myös eläkkeellä olemisen aika on toisilla pidempi. Toki sukupuolella ja sosioekonomisella asemalla on yhdysvaikutuksia. Koulutetut toimihenkilönaiset esimerkiksi elävät paljon pidempään kuin kouluttamattomat duunarimiehet.  

Eläkeläisköyhyys monimutkainen kysymys

Onko huoli eläkeläisköyhyydestä todellinen, ja onko se sitä ennen kaikkea naisille? Vastaus riippuu käytetystä mittarista.

− Jos käytetään suhteellista tulomittaria, jossa köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta, Suomessa ja Ruotsissakin etenkin yksin asuvien naisten eläkeläisköyhyys on korkeaa verrattuna muuhun Eurooppaan. Jos taas kysytään ihmisiltä suoraan, riittävätkö heillä rahat, ei Pohjoismaissa näyttäisi olevan suuria ongelmia verrattuna useimpiin muihin maihin, Olli Kangas sanoo.

Eroa selittää se, että tulomittari mittaa vain sitä tuloa, jonka kotitalous saa. Monet palvelut ovat kuitenkin Pohjoismaissa subventoituja tai ilmaisia toisin kuin muualla, jolloin välttämättömiin menoihin kuluu vähemmän rahaa. Suomessa eläkeläiset myös usein asuvat omistusasunnoissa, jotka on maksettu, mikä merkittävästi pienentää asumiskuluja verrattuna maihin, joissa asutaan yleisemmin vuokralla.

− On mielenkiintoista, että esimerkiksi Hollannissa on selvästi paremmat eläkkeet kuin Belgiassa, mutta Belgiassa asutaan omistusasunnoissa ja Hollannissa vuokralla. Belgiassa monilla ikäihmisillä on vuokralaisia, jotka tuovat kotitalouteen tuloja. Siksi eläkeläisten toimeentulossa ei näissä kahdessa maassa ole tilastojen mukaan merkittävää eroa, Kangas toteaa.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ProStoorit
sähköpostiisi kerran kuussa.