Palkkahäpeä nujertaa keskustelun | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Palkkahäpeä nujertaa keskustelun

Pidätkö sinäkin palkkasi omana tietonasi? Pelkäätkö, että huonompipalkkainen kollegasi tulee katkeraksi tai häpeätkö oman palkkasi pienuutta? Palkkahäpeä on kokemuksena tavallinen hyvissäkin työyhteisöissä.
Teksti Maija Kajanto
Kuvat Istockphoto
Suomessa on vallalla vaikenemisen kulttuuri, eikä esimerkiksi palkoista ole juuri tapana puhua. Esimerkiksi Islannissa palkkoihin liittyvää vaikenemisen kulttuuria on purettu lainsäädännöllä, olisiko se hyvä malli Suomeenkin?

Tämä saamasi palkankorotus on sitten täysin luottamuksellinen asia. Näistä puhuminen herättää aivan turhaa yleistä tyytymättömyyttä.

 

Tuijotin esimiestäni silmät suurina. Olin 25-vuotias ja ensimmäisessä pitempiaikaisessa työpaikassani. Mieleeni ei ollut koskaan tullut, että esimiehelläni olisi oikeus sanella, mistä asioista kollegoideni kanssa keskustelen. Suomalaista palkkakulttuuria leimaa vaikenemisen perinne ja häpeäkulttuuri, jonka läpi on vaikea päästä. Urallaan erityisesti tietotekniikkahenkilöstön johtamiseen perehtynyt tutkija Maarit Laiho muistuttaa, että kyse ei aina ole pelkästään euroista.

 

– Se, saako joku tarpeeksi palkkaa, ei aina ole yhtä olennaista kuin se, onko palkkaus oikeudenmukaista. Oikeudenmukaisuuden kysymykset nousevat usein oleellisimmiksi kuin palkan suuruus. Palkan pyytäminen on perinteisesti työelämässä koettu hankalaksi. Ollaan arkoja eikä kehdata, Laiho sanoo.

 

– Kovasti hypetetyllä alalla esiin nousevat myös sosiaalinen vertailu ja palkkojen vertailu muihin. Silloin voi monella olla myös epärealistisia käsityksiä yleisestä palkkatasosta ja siitä, mitä muut tienaavat.

 

 Palkan pyytäminen on perinteisesti työelämässä koettu hankalaksi. Ollaan arkoja eikä kehdata.

Minun arvoni mitattuna

Tutkija Laiho muistuttaa, että palkkaus kietoutuu vahvasti arvostuksen tunteeseen.

 

– Ajatellaan, että palkan määrä kertoo, miten paljon omaa työpanosta arvostetaan. Ja helposti ajatellaan myös, että palkka kuvaa yleisemmin minun arvoani ihmisenä.

Jos palkkaus olisi julkista, silloin kaikki tietäisivät, mikä on ”minun arvoni ihmisenä”, suhteessa muihin.

 

– Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja herättävät vahvoja tunteita. Siksi palkka on arka aihe.

 

Toinen perinne, joka luo pohjaa palkkahäpeälle, on suomalainen vaatimattomuus ja keskiluokkaisuus. Suomessa lottovoittajat eivät välttämättä ajele Porschella.

 

– Jos ihmisellä on paljon varallisuutta, sillä kerskailua katsotaan aika pahalla. Silloin ei myöskään omaa hyvää palkkaa haluta julki.  

 

Jos ihmisellä on paljon varallisuutta, sillä kerskailua katsotaan aika pahalla. Silloin ei myöskään omaa hyvää palkkaa haluta julki.  

Ruokittu häpeä

Kun palkankorotus annetaan, mutta siitä kehotetaan vaikenemaan, luodaan myös tehokas itsekontrollin keino. Jos asiasta ei saa puhua, se tarkoittaa, että siinä täytyy olla jotakin hämärää.

 

– Palkankorotuksen saajalle aiheutetaan helposti sellainen olo, että tämä korotus ei ollut omaa ansiotasi. Työntekijälle jää epäselväksi, oliko hän aidosti ansainnut korotuksen vai oliko taustalla hyvä veli -verkosto. Näin luodaan salailun ilmapiiri.

 

Tällaisessa toiminnassa voidaan puhua häpeällä johtamisesta. Hyvä työntekijä palkitaan, mutta samalla aiheutetaan häpeän kokemus – ja varmistetaan, ettei tieto leviä muiden keskuuteen.

 

– Moni kyseenalaistaa palkankorotusta saadessaan oman arvonsa: näkevätkö muut, että olen tämän arvoinen? Jos vastaus epäilyttää, ei onnistuneistakaan palkkaneuvotteluista haluta puhua.

Palkkahäpeän taklaajat

Islannissa palkkoihin liittyvää vaikenemisen kulttuuria on purettu lainsäädännöllä. Laki velvoittaa tuomaan julkisiksi kaikkien palkat niissä yrityksissä, joissa työskentelee yli 25 henkilöä. Käytännöllä pyritään myös palkkatasa-arvoon miesten ja naisten välillä.

 

Suomessakin on nähty esimerkiksi ohjelmistoyritys Vincitin henkilöstö- ja johtamiskäytäntö, jossa palkat on pyritty ilmoittamaan avoimesti. Avoimuus kuitenkin vaatii selkeitä pelisääntöjä.

 

– Täydellisen palkka-avoimuuden yrityksissä pitää olla hyvin selkeät, läpinäkyvät kriteerit sille, miten palkka muodostuu. Asiassa ei voi lähteä soitellen sotaan, vaan jokaisen pitää pystyä päättelemään, mihin oma palkka ja toisen palkka perustuvat.

 

Esimerkiksi Vincitissä palkka-avoimuus on ollut linjana alusta saakka.

 

Perinteisemmät johtamiskäytännöt omaavassa firmassa palkka-avoimuuteen siirtyminen vaatii paljon pohjatöitä. Ilmapiiri ja kulttuuri eivät välttämättä myöskään kannusta siihen.

 

– Perinteisemmät johtamiskäytännöt omaavassa firmassa palkka-avoimuuteen siirtyminen vaatii paljon pohjatöitä. Ilmapiiri ja kulttuuri eivät välttämättä myöskään kannusta siihen.

 

Nykymuotoisessa työelämässä oman lisämausteensa tuovat myös fuusiot ja organisaatiouudistukset. Niiden jäljiltä ollaan helposti tilanteessa, jossa eri nimikkeillä tehdään samaa työtä tai samaa työtä tekevillä saattaa olla eri taustoista johtuen varsin erilaiset palkat – eikä asiasta käydä koskaan avointa keskustelua.

 

Lue lisää!

Tiedätkö sinä, paljonko kollegasi tienaa?

Omasta palkasta saa ja kannattaa puhua

Irti palkkahäpeästä

  • Turha häpeäntunne oman palkan suhteen ei palvele ketään. Palkkahäpeän nujertaminen tarvitsee avoimuutta ja harjoittelua.

  • Esimiehellä ei ole oikeutta kieltää ketään kertomasta palkastaan tai palkankorotuksestaan. Kyseessä on työntekijän henkilökohtainen asia, josta hän saa keskustella kenen kanssa haluaa.

  • Palkka-avoimuus nostaa esiin epäkohtia, mutta myös lisää luottamuksellisuutta työntekijöiden keskuudessa.

  • Turha häpeä ei palvele ketään. Työntekijä ei päätä palkastaan itse, joten myöskään häpeää on turha kantaa itse.

  • Lähes jokainen tekee joskus virheen omassa palkkaneuvottelussaan: pyytää liian vähän, on turhan aggressiivinen tai ei pääse tavoitteeseensa. Myös näiden asioiden tuominen avoimeen keskusteluun auttaa, kun palkkaukseen liittyvää häpeäkuormaa halutaan purkaa.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ProStoorit
sähköpostiisi kerran kuussa.