Kasvukeskuksissa pulaa tekijöistä: Osaavat rakentajat viedään käsistä | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Kasvukeskuksissa pulaa tekijöistä: Osaavat rakentajat viedään käsistä

Urakkalaskijoista ja kokeneista rakennusmestareista on kasvukeskuksissa pulaa. Konkarit ovat jäämässä eläkkeelle ja välistä puuttuu yksi sukupolvi koulutuksen katkeamisen vuoksi.
Teksti Pirkko Koivu
Kuvat Ville Rinne
Pron rakennusalan sopimusalavastaava Jyrki Suihkonen sanoo, että rakentamisen suhdanne alkoi jyrkästi kääntyä pari vuotta sitten. Silloin työvoiman ylitarjonnasta käännyttiin työvoimapulaan. Prolaisia rakennusalan ammattilaisia on myös työttöminä.

Urakkalaskijan paikka Peab Oy:n Oulun alueyksikköön on ollut jo pitempään auki, mutta johtaja Seppo Klemettilä ei ole vielä saanut paikkaan sopivia hakemuksia. Yhden kokeneen urakkalaskijan Klemettilä houkutteli eläkkeeltä takaisin töihin.

Eräässä yrityksessä iloittiin, että töihin saatiin urakkalaskija. Hänet palkattiin jo kahden viikon työssäolon jälkeen kilpailijalle.

Samansuuntaista viestiä kuuluu muistakin rakennusalan yrityksistä. Urakoiden määrälaskennan voi sentään ostaa ulkopuolelta, mutta yritykset hinnoittelevat työnsä itse, ja tähän kykenevistä osaajista on pulaa.

 

Eräässä yrityksessä iloittiin, että töihin saatiin urakkalaskija. Hänet palkattiin jo kahden viikon työssäolon jälkeen kilpailijalle.

Kollegat vaihtavat firmaa

Rakennusmestari Markku Myllykangas on Pron aktiivijäsen ja toimii urakkalaskennassa Lemminkäisellä Oulussa. Hän kertoo, että kollegat eri yrityksissä ovat vaihtaneet ahkerasti työpaikkaa, jopa useamman kerran yhden vuoden sisällä.

 

– Samalla he ovat neuvotelleet palkkaakin paremmaksi. Itsellenikin on tullut työpaikkatarjouksia kilpailevista firmoista.

 

Urakkalaskijat ovat koulutukseltaan usein rakennusmestareita. Uuden työn tarjousvaiheessa he määrittelevät tavoitehinnan rakentamisessa käytettäville materiaaleille, arvioivat työmenekit ja selvittävät aliurakoiden hinnat.

 

Tehtävä on vastuullinen, sillä mitä oikeampaan hinnoittelu osuu, sitä paremmin urakan kustannukset pysyvät kurissa ja työ kannattaa. Puuduttavaksikin koettu hinnoittelutyö ei houkuttele jokaista, sillä työmailla tehtävät ovat vaihtelevampia.

 

– Laskenta vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, Markku Myllykangas sanoo.

 

Hän on toiminut Lemminkäisellä vastaavana työnjohtajana ja siirtynyt urakkalaskentaan noin vuosi sitten. Aiemminkin hän on välillä laskenut urakoita työmaiden välillä, joten tehtävä ei ole aivan uusi.

 

– Urakkalaskenta ja kokemus työmaan johtamisesta tukevat toisiaan. Kun on itse ollut laskemassa määriä ja hinnoittelemassa urakkaa, on myös paljon paremmin perillä työmaan kustannusrakenteesta urakan alkaessa.

 

Kokemus käytännön rakentamisesta auttaa myös löytämään kohteisiin kilpailukykyisiä ja laatua parantavia ratkaisuja.

 

Suhdanne kääntyi nopeasti

Urakkalaskijoiden lisäksi rakennusalalla on pulaa kokeneista käytännön työnjohtajista. Peabin Seppo Klemettilän mielestä työmailla on nyt tekijän markkinat – nuorista motivoituneista harjoittelijoistakin yritykset pitävät mielellään kiinni.

 

– Kaikilla nuoren polven rakennusmestareilla ei ole opinhaluista asennetta ja valmiutta ottaa vastuuta. Jos vastuunottokykyä on, työpaikka ja uramahdollisuuksia varmasti riittää.

 

Pron rakennusalan sopimusalavastaava Jyrki Suihkonen sanoo, että rakentamisen suhdanne alkoi jyrkästi kääntyä pari vuotta sitten, työvoiman ylitarjonnasta käännyttiin työvoimapulaan.

 

– Rakentaminen on unelmateollisuutta: kun yrityksellä tai kotitaloudella menee hyvin, ne alkavat haaveilla uusista tuotantotiloista tai uudesta kodista. Nousu on ollut kova, mutta matalalta lähdettiinkin.

 

Valtakunnallisesti alan osaajien työllisyystilanne on kuitenkin epätasainen. Prolaisia rakennusalan ammattilaisia on myös työttöminä, Suihkonen muistuttaa. Pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa ja muissa kasvukeskuksissa rakennetaan vilkkaasti, mutta Itä-Suomessa on hiljaisempaa.

 

Vaikka rakentajat ovat tottuneet kulkemaan pitkiäkin matkoja työn perässä ja esimerkiksi Kotkasta lähdetään töihin pääkaupunkiseudulle ja Lapista Ouluun, varsinaisia muuttoaaltoja ei ole Suihkosen mukaan nähty.

Koulutuksen lopettaminen oli virhe

Rakennusala kärsii nyt seurauksia 1990-luvulla tehdystä päätöksestä, jolla lopetettiin rakennusmestarien koulutus Suomessa.

 

– Ilmeisesti kuviteltiin, että rakennusinsinöörit alkavat sankoin joukoin hakeutua työmaatehtäviin, Jyrki Suihkonen sanoo.

 

Käytäntö osoitti, että näin ei käynyt eikä teoriapitoinen insinöörikoulutus vastannut työelämän tarpeita. Pohjois-Suomessa rakennusala potee lisäksi paikallisesti pulaa korkeakoulutetuista osaajista. 90-luvun puolivälissä it-huuman orastaessa Oulun yliopiston rakennusalan diplomi-insinöörien koulutus lopetettiin.  

Rakennusala kärsii nyt seurauksia 1990-luvulla tehdystä päätöksestä, jolla lopetettiin rakennusmestarien koulutus.

 

Pron Oulun aluetoimiston sopimusala-asiamies Taisto Palola sanoo, että nämä päätökset olivat lyhytnäköisiä ja alan ammattilaiset vastustivat niitä ankarasti jo silloin.

 

Molemmissa on myös tehty korjausliike. Oulun yliopisto aloittaa rakennusalan diplomi-insinöörien koulutuksen uudestaan vuonna 2018 ja rakennusmestarien koulutus aloitettiin ammattikorkeakouluissa vuonna 2007.

 

Väliin jäi kuitenkin useita vuosia, jolloin uusia rakennusmestareita ei koulutettu. Heistä varttuneemmat alkavat lähestyä eläkeikää, ja nyt pulaa on ammattilaisista, joilla on jo useiden vuosien työkokemus. Taisto Palola sanoo, että monet kokeneet työnjohtajat on ajettu töissä piippuun ja heitä on hakeutunut muihin tehtäviin.

 

– Työmailla saatetaan panna vastaaviksi mestareiksi nuoria rakennusmestareita suoraan koulun penkiltä, vaikka tehtävä vaatii kokemusta.

 

Sähkö- ja konepuolen insinöörejä on jonkin verran koulutettu rakennusinsinööreiksi ja rakennusalan työntekijöitä on jatkokoulutettu rakennusmestareiksi. Jyrki Suihkonen sanoo, että koulutuksen on kuitenkin oltava riittävän perusteellista, pikakoulutuksesta ei ole apua.

Kirvesmiehestä rakennusmestariksi

Kimmo Similä Lemminkäiseltä on yksi aikuisena rakennusmestariksi kouluttautuneista. Hän teki 25 vuoden työuran kirvesmiehenä ja veti kirvesmiesporukkaa. Käsi ja jalka alkoivat lopulta vaivata. Kun sitten tarjoutui mahdollisuus opiskella ja työnantajakin kannusti tähän, hän tarttui tilaisuuteen. Rakennusmestariksi hän valmistui työn ohessa monimuoto-opetuksella vuonna 2013. Opinnot kestivät neljä vuotta.

 

– Olin jo kyllästynyt timpurin hommaan, joten halusin katsella työelämää vähän toiseltakin puolelta. Jo silloin oli tiedossa, että kokeneille työnjohtajille kyllä töitä riittää.

Prolainen Similä on tyytyväinen uuteen tehtävään. Virtaa on tullut lisää.

 

– Kun olet ollut kirvesmiehenä itse, tiedät tarkalleen mitä muilla teetät. Siitä saa uskottavuutta ja auktoriteettia verrattuna vaikkapa vastavalmistuneeseen rakennusmestariin.

 

Kimmo Similän puhelin soi ja muualle töihin kyselijöitä on, mutta hän on nykyiseen työpaikkaansa tyytyväinen.

 

– Kun olin ennen työntekijä ja siirryin esimieheksi, vei aikaa löytää oma roolinsa ja mieltää, kummalla puolella sitä oikein ollaan. Edelleen sydän sykkii myös työntekijäpuolelle. Nyt pitää osata käsitellä alaisia ja asiakkaita. Tässä saa olla monena, välillä vähän psykologinakin.

 

Tilaa uutiskirje

Tilaa ProStoorit
sähköpostiisi kerran kuussa.