Vastuu turvallisuudesta painaa työnjohtajia | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Vastuu turvallisuudesta painaa työnjohtajia

Työturvallisuusrikoksissa sakot maksaa usein työnjohtaja, vaikka tapaturmien varsinainen syy on koko organisaatiossa.
Teksti Pirkko Koivu
Kuvat Ville Rinne
Rakennusalan sopimusalavastaava Jyrki Suihkonen pitää työnjohtajien rikosoikeudellista vastuuta työturvallisuusasioissa kohtuuttomana. Työnjohtajista on pulaa, ja työkuorma vain kasvaa.

Rakennustyömaalla työnjohtaja ei ehdi seuraamaan työntekijöiden jokaista askelta, mutta hän kantaa rikosoikeudellista vastuuta, jos tapaturma sattuu. Joissakin tapauksissa vastaava työnjohtaja tarvitsisi ennustajan lahjoja, jotta tapaturma voitaisiin estää. 

 

– Silloin tilanne on vastaavan työnjohtajan kannalta kohtuuton, sanoo rakennusalan sopimusalavastaava Jyrki Suihkonen Ammattiliitto Prosta. 

 

Vastaava työnjohtaja vastaa rakennuksilla paitsi työturvallisuudesta, myös työvaiheiden yhteensovittamisesta sekä siitä, että työ valmistuu ajallaan ja budjetissa. Vähänkin isommissa projekteissa pääurakoitsija käyttää yleensä myös runsaasti alihankkijoita, mikä mutkistaa vastuunjakoa.

 

 

– Kun otetaan huomioon, että vastaavista työnjohtajista on pulaa, niin heidän työkuormansa tuntuu kaiken muun ohella kasvavan kaiken aikaa, Suihkonen sanoo.

Äskettäin sattui tapaus, jossa työnjohtaja huomasi, että työntekijä ei käytä oikean mittaista turvaköyttä rakennuksen katolla. Hän kehotti korjaamaan asian. Työntekijä lyhensi köyden, mutta seuraavana päivänä alkoi taas käyttää pitempää turvaköyttä. Hän putosi ja loukkaantui, koska turvaköydestä ei ollut apua.

 

Vastuun kantaa periaatteessa työnjohtaja. Tapaus johti poliisitutkintaan, ja on nyt syyteharkinnassa.

 

Jyrki Suihkonen kommentoi yleisellä tasolla, että jos työnjohto jostain asiasta sanoo, sen pitäisi riittää.

 

– Ei ole mahdollista, että joku kulkee työmaalla lapsenvahtina aikuisten ammatti-ihmisten perässä.

Työturvallisuus parantunut

Reijo Laurila toimii vastaavana työnjohtajana 16-kerroksisen talon työmaalla Skanskalla Oulussa. 30-vuotisen uransa aikana hän on nähnyt työturvallisuuden parantuneen. Hänen aloittaessaan työnjohtajana silloisen työnantajan tapaturmataajuusluku oli 82. Nykyisellä työnantajalla se on 7–8. Luku kuvaa tapaturmien määrää miljoonaa työtuntia kohti.

 

– Ainakin meidän firmassa korostetaan turvallisuutta todella paljon, ja se on työntekijänkin asia. Turvavälineitä käytetään oikein, puutteisiin kiinnitetään huomiota ja joka maanantai palaveri aloitetaan työturvallisuusasioilla.

Vastuu tuntuu välillä yli-inhimilliseltä. Mutta kun tekee joka päivä kaikkensa turvallisuuden eteen, vastuuta ei tarvitse miettiä koko aikaa.

Laurila muistaa, että tullessaan alalle hän ei käsittänyt, että työnjohtaja vastaa oikeudenkin edessä työturvallisuudesta. Asia on uran aikana kirkastunut.

 

– Vastuu tuntuu välillä yli-inhimilliseltä. Mutta kun tekee joka päivä kaikkensa turvallisuuden eteen, dokumentit ovat kunnossa ja puuttuu asioihin työmaalla, vastuuta ei tarvitse miettiä koko aikaa.

 

Laurila on itsekin ollut oikeudessa työtapaturman takia 20 vuotta sitten. Peltisepät asensivat peltiseinää hammastankonostimelta. Kun kaiteet häiritsivät työtä, sepät poistivat etuosasta suojakaiteen. Toinen peltisepistä nousi päätykaiteen päälle, ja kun etukaide ei ollut paikallaan, kaide antoi periksi ja mies putosi seitsemän metriä loukaten kätensä.

 

– Oikeudessa sain kymmenen päiväsakkoa ja enää en muista, seurasiko työnantajalle mitään. Siinäkin tapauksessa tuli esille, että työntekijä itse on suojakaiteen poistanut, mutta vastuuhan on minun. Joka paikassa ei kuitenkaan voi olla vartioimassa.

Rangaistuksia eniten henkilöille

Jyrki Suihkonen sanoo, että kuluva vuosi on ollut työturvallisuuden kannalta synkkä.

 

– Neljä kuollutta rakennusalalla tähän mennessä. Kun tällaista tapahtuu, aletaan helposti puhua rangaistusten koventamisesta.

 

Yrityksiä ja organisaatioita on vuodesta 2003 alkaen voitu rangaista työturvallisuusrikoksista yhteisösakolla. Siitä huolimatta rangaistus kohdistuu useammin yksittäiseen työnjohtajaan tai keskijohdon edustajaan.

 

Vuosina 2010–2014 tuomituista työturvallisuusrikosten rangaistuksista kolme neljäsosaa eli yli 800 annettiin henkilöille ja yksi neljäsosa oli yhteisösakkoja, selviää Turun yliopiston ja Työterveyslaitoksen tekemästä tutkimuksesta. Yhteisösakko määrättiin 161 yhteisölle. Rangaistuista henkilöistä 71 prosenttia kuului keskijohtoon tai työnjohtoon, 26 prosenttia ylimpään johtoon.

 

Usein työturvallisuusrikosten taustalla varsinainen syy on se, että ei yritys ei ole huolehtinut työturvallisuuden edellytyksistä.

Tutkimuksen johtaja, oikeussosiologian professori Anne Alvesalo-Kuusi Turun yliopistosta pohtiikin, kohdistuvatko rangaistukset oikein. Hän sanoo, että usein työturvallisuusrikosten taustalla varsinainen syy on se, että yritys ei ole huolehtinut työturvallisuuden edellytyksistä.

 

– Voi kysyä, pitäisikö vastuun kohdistua ylemmäs ja koko organisaatioon pikemmin kuin alimman tason työnjohtajaan, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.

 

Yhden henkilön tekemisiä ja tekemättä jättämisiä on helpompi tutkia kuin organisaation.

 

– On aina vaikeampi selvittää, mitä laiminlyöntejä on taustalla ja mitä taloudellisia edellytyksiä työturvallisuudella on. Vastuu on helpompi kohdistaa alimpaan tasoon.

Yhteisösakot varsin pieniä

Yksittäisen työnjohtajan kovemmat sakot eivät Jyrki Suihkosen mielestä paranna turvallisuutta. Hän on ollut asiamiehenä oikeudessa jutuissa, joissa käsitellään työtapaturmia, ja sellaiset ovat itsessään kova paikka työnjohtajalle. Onnettomuudessa on saattanut työkaveri loukkaantua vakavasti tai menehtyä.

 

– Tietysti laiminlyöntejäkin sattuu, mutta ei kukaan esimies suhtaudu kevytmielisesti työturvallisuuteen tai halua, että työntekijä loukkaantuu.

 

Anne Alvesalo-Kuusen mielestä yksilöiden kovemman rankaisemisen sijaan huomiota pitäisi kiinnittää yhteisösakkojen suuruuteen. Sakkotuomioita jaetaan asteikon alapäästä, vaikka kyseessä olisi suurikin yritys.

 

– Tuntuvammilla sakoilla olisi enemmän vaikutusta toimintakulttuuriin. Jos iso firma saa kymppitonnin sakot, niin mitä merkitystä sillä on?

Tuntuvammilla sakoilla olisi enemmän vaikutusta toimintakulttuuriin. Jos iso firma saa kymppitonnin sakot, niin mitä merkitystä sillä on?

Vuosina 2010–2014 tuomittu keskimääräinen yhteisösakko oli suuruudeltaan 10 700 euroa, ja pienin vain 500 euroa. Yhteisösakon saaneista yrityksistä teollisuudessa toimi 58 ja rakennusalalla 27 prosenttia, ja yli puolella yrityksistä liikevaihto oli yli 10 miljoonaa euroa.

Kaikkein suurin maksettavaksi määrätty yhteisösakko oli 180 000 euroa, vaikka jopa 850 000 euron sakko olisi mahdollinen.

 

– Asteikkoa ei tarvitsisi muuttaa, vaan sakot suurenisivat vain ottamalla nykyinen skaala käyttöön.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ProStoorit
sähköpostiisi kerran kuussa.