Ei niin mielensäpahoittaja | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Ei niin mielensäpahoittaja

1.6.2020 klo 07:00
|

Työpäivän kuluessa vilkaisu ulos ikkunasta ei ole koskaan ennen tuntunut näin oudolta. Ennen näin parkkipaikan ja 60-metrisen tiilivuoratun piipun. Vastapäisen talon tiiliseinän parkkipaikan toisella puolella. Liikkuvia autoja, käveleviä ihmisiä. Aina jotain, mihin silmä tarttuu. Nyt näen kotipihan, koiran siellä, lehtien kasvavan pihan pensasaitaan tai lintujen pesänrakennuspuuhia. Ei autoja, ei ylimääräistä liikettä, rauhaa.

Jäin ulos katsoessani miettimään plus- ja miinussaldoa kevään 2020 tapahtumista. Voisinko yrittää katsoa ohi niiden asioiden, joihin en voi vaikuttaa, ja löytää jotain hyvääkin? Päätin aloittaa miinuksista, jotta pääsen lopettamaan plussiin.

Isoimpana miinuksena tuli heti mieleen kaikkien niiden ihmisten tilanne, jotka ovat itse tai joiden lähipiirissä on vakavia sairaustapauksia koronan takia. Mieleen nousevat myös kaikki lomautetuiksi tai irtisanotuiksi työstään joutuneet. Jäsenten yhteydenotot ovat vahvistaneet mielikuvaa siitä, että on niitä, joiden työ on oikeasti loppunut ja niitä, jotka ovat joutuneet lomautetuksi työnantajan saatua koronasta sopivan keppihevosen säästää.

Miinusta on myös erilaisten harrastusten pois jääminen koronan alta, sosiaalisten kontaktien poisjäänti, naamatusten käytävien keskusteluiden poisjäänti ja vapaus tehdä mitä vaan. Tuskin tulisi tehtyä mitä vaan, mutta kun ei saa tehdä mitä vaan haluaa, sitä jää kaipaamaan.

Yksi isoista plussista on eittämättä noin puoleen metriin kutistunut työmatka. Lounaaksikin saa juuri sitä mitä haluaa, jos viitsii itse valmistaa. Joka paikkaan ei tarvitse ehtiä, kun ei mihinkään ole suositeltavaa mennä. Töitä pystyy tekemään hyvin etänäkin, vaikka aiemmin en mikään ”etäilijä” ole koskaan ollutkaan. Kevään etenemistä on ehtinyt ihmettelemään joka päivä ja on tuntunut siltä, että olisi paremmin ”hetkessä kiinni”. Paikallaan oleminen ei ole aiemmin tuntunut näin hyvältä.

Plussia ja miinuksia listatessani mietin myös sitä, että onko oikein olla hyvällä ja positiivisella mielellä, vaikka joka tuutista tuupataan huonoja ennusteita ja skenaarioita. Tulin siihen tulokseen, että en pahoita mieltäni siitä, että olen hyvällä fiiliksellä. Moni asia pysähtyi tänä keväänä ja aluksi se tuntui oudolta, epätodelliselta. Päivien ja viikkojen kuluessa olen paremmin pystynyt fokusoimaan ajatukseni niihin muutoksiin, jotka ovat oikeasti koskettaneet minua ja läheisiäni. Olemme pysyneet terveinä, meillä on enemmän aikaa yhdessä ja ”menemisen pakon” poistuminen.

Kokonaisuus jää siis omalta osaltani selvästi plussalle, enkä aio olla siitä pahoillani. On toki monia vaikeitakin asioita edessä ratkottavaksi ja varmasti saan niistä oman osani. Silti tarkennan katseeni pitkälle tulevaisuuteen ja otan pidempiä askelia sitä kohti.

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron sopimusala-asiamies.