Entä jos palkat olisivat avointa dataa? | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Entä jos palkat olisivat avointa dataa?

10.3.2014 klo 07:00
|

Taltioidun aineiston, datan, määrä paitsi kasvaa mutta myös tulee avoimeksi ilahduttavalla vauhdilla. Esimerkkinä vaikkapa Maanmittauslaitoksen karttadata tai YouTubessa ilmaiseksi nähtävät luentosarjat maailman huippuyliopistoista.

Nämä ovat yksinkertaisia palveluksia, joita käyttämällä miljoonat ihmiset tekevät maailmaa paremmaksi paikaksi elää. Tietokoneohjelmoinnissa vapaa koodi ja tietämyksen avoin jakaminen saa aikaan suuria sosiaalisia hyötyjä. Esimerkiksi Ammattiliitto Pron tuhansia tärkeitä tilastoja tuottavaa tutkimusjärjestelmää olisi ollut miltei mahdotonta rakentaa ilman avointa dataa. Vastavuoroisesti Pron tutkimustulokset ovat vapaasti esimerkiksi työpaikkojen kehittäjien käytössä.

Pron usean vuoden ajan toistamat laajat työmarkkinatutkimukset osoittavat kiistatta, että työpaikat ovat onnistuneet surkeahkosti palkkausjärjestelmissä, työnkuvien ja osaamisen kehittämisessä, kehityskeskusteluissa, työsuoritusten arvioinnissa ja muissa työntekoon liittyvissä oikeudenmukaisuus- ja tehokkuusasioissa. Yksi seuraus ovat Pron miesjäsenten 8 prosenttia naisia korkeammat palkat sen jälkeen, kun on poistettu mahdolliset erot työn sisällössä, kokemuksessa ja muissa tekijöissä.

Edesmenneen huipputyökaverini Ira Saarnion kanssa kirjoitimme Kauppalehdessä 18.3.2013 palkkasalaisuuden murtamisesta. Viestiämme voi avata myös matemaattisen logiikan keinoin.

X = henkilön työnteon laatu ja määrä

Y = henkilön työstä saatu palkka

X -> Y = jos työ on tietynlainen, siitä seuraa tietty palkka.

Logiikan niin sanottu modus ponens -päättelysääntö osoittaa, että jos X ja (X -> Y) ovat tosia, seuraa, että myös Y (palkka) on tosi. Näiden taustaoletusten vallitessa ei ole järjellistä syytä olla julkistamatta avoimesti jokaisen palkkatietoja. Työantaja ja esimiehet määrittelevät henkilön työtehtävät, joiden suorittaminen vaatii tietyn määrän panosenergiaa ja jonka tuloksena työntekijä tuottaa käyttöarvoa. Työntekijällä on todistustaakka todistaa, että hoitaa hänelle annetut tehtävät. Työnantajalla vuorostaan on todistustaakka, että yleinen kaava, jolla työn käyttöarvosta maksetaan vaihtoarvoa eli palkkaa on oikeudenmukainen ja sitä sovelletaan.

Kuinka voimme olla varmoja, että työnantaja hoitaa todistustaakkansa, jos työntekijät eivät tiedä toistensa palkkoja? Väitteeni on, että palkkojen tekeminen julkiseksi on välttämätöntä, joskaan ei vielä riittävää ratkaisemaan palkkausongelmaa.

Jos yksittäisen ihmisen palkat tulisivat täysin avoimeksi dataksi sekä työpaikan sisällä että laajemmin koko maassa, hyvin luultavasti vähitellen lähestyttäisiin tilannetta, jossa palkat olisivat dramaattisesti aiempaa oikeudenmukaisemmin määrättyjä. Ihmiset olisivat aidosti palkka- ja työnkuvatietoisia ja meillä olisi valtava määrä tietoa, jonka avulla oppisimme kehittämään työelämää ja taloudellista toimintaa. Henkilöstön vaikutusvalta lisääntyisi ja johto saisi työpaikan toiminnasta entistä kiinnostuneempia työntekijöitä. Työpaikan johto, henkilöstöhallinto ja palkansaajajärjestöt tekisivät yhteistyötä entistä esteettömämmässä keskustelukulttuurissa. Eikö tässä olisi sitä tiedon tuomaa valoa, jota tarvitsemme ympäri vuoden?

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron tutkija.