Jos ei näe metsää puilta, voi sahata omaa oksaansa | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Jos ei näe metsää puilta, voi sahata omaa oksaansa

13.10.2017 klo 10:20
|

Käynnissä oleva liittokohtainen työehtosopimusneuvottelukierros on joillekin tahoille yllättäin kriisiytymässä, mikä voi johtaa mahdollisesti jopa työtaisteluihin. Itse osasin tätä odottaa, joskin arvelin tilanteen koskevan ensisijaisesti metsäteollisuutta ja sen edustamia sopimusaloja.

Suuri ja mahtava Metsäteollisuus on siis päättänyt Elinkeinoelämän keskusliitosta irtautumisensa myötä näyttää keskusliittoon jääneille työnantajaliitoille mallia, miten palkansaajat laitetaan polvilleen.

Näyttää valitettavasti siltä, että metsäteollisuus on onnistunut saamaan monet muutkin työnantajaliitot samaan rintamaan, vaikka kaikille yhteistä keskusjärjestöä ei olisikaan neuvotteluja koordinoimassa.

Lisää paikallista sanelua?

Erityisesti metsäteollisuusaloilla on jo pitkään haikailtu paluuta vanhaan patruuna-aikaan.  Siitä kertovat konkreettiset tavoitteet lisätä paikallista sanelua paljon puhutun sopimisen sijaan. Työnantaja haluaisi päättää esimerkiksi palkankorotustavasta ja sen kohdistamisesta yksipuolisesti sen sijaan, että siitä edes yritettäisiin sopia liittotasolla tai paikallisesti.

Myös surullisen kuuluisan kilpailukykysopimuksen mukaista työajan lisäämistä metsäteollisuus on tavoitellut jo pitkään ja tuonut sen työehtosopimusneuvotteluihin toistuvasti.

Paperin kulutuksen laskusta huolimatta alan yritykset tekevät erittäin hyvää tulosta ja tuloksesta riittäisi myös palkansaajan ostovoimaa kehittäviin palkankorotuksiin.

Tuottavuus kasvaa, palkat eivät

Vaikka paperiteollisuudessa on kohtuullinen ansiotaso, ansioiden kehitys ei ole pitkään aikaan ollut lähellekään samaa tasoa kuin alan tuottavuuskehitys, joka on teollisuudessa aivan omaa luokkaansa. Tämän todentaa esimerkiksi se, että vaikka asiantuntijoiden ja toimihenkilöiden määrä on käytännössä puolittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, silti tuotanto on koko ajan kasvanut.

Näistä syistä työntekijöille tarjottu nollakorotus on täysin ala-arvoinen. Nollatarjous kuvastaa työnantajien ylimielistä asennetta työntekijöitään kohtaan, jotka tuloksen tekevät. Erinomaisinkaan toimitusjohtaja ei pysty yksin tekemään tulosta, joka tyydyttäisi omistajia ja oikeuttaisi vain toimitusjohtajan mittaviin palkankorotuksiin ja bonuksiin.

Toimialalla menee erittäin hyvin, mistä johtuen on täysin käsittämätöntä, että työnantajilla on varaa riskeerata tuotannon ja tuloksen tekeminen.

Meneillään olevissa neuvotteluissa Metsäteollisuus kuitenkin nähdäkseni pelaa tällä hetkellä aikaa eikä todennäköisesti rohkene toimia sopimusratkaisujen päänavaajana. Todennäköistä on, että muiden sopimusalojen tekemien ratkaisujen jälkeen Metsäteollisuus yrittää vielä ostaa työehtosopimusmuutoksia työntekijöiden sopimukseen laittamalla hieman muita aloja paremman tarjouksen pöytään.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, enkä haluakaan hyväksyä ajatusta, että talouden kasvaessa palkansaajien tulisi myydä osia työehtosopimuksista, jotta vastineeksi voitaisiin saada palkankorotukset.

Malttia yksille

Ammattiyhdistysliikkeeltä peräänkuulutetaan joka käänteessä ja monelta taholta vastuuntuntoa kaikesta mahdollisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta, johon työehtosopimusratkaisut voivat vähänkin vaikuttaa. Jostain kumman syystä malttia ja vastuuta ei nyt vaadita työnantajaliitoilta, jotka ovat ahneuksissaan kääntämässä talouskasvun ja positiivisen työllisyyskehityksen täysin väärään suuntaan.

Metsäteollisuuden käyttäytyminen työmarkkinaneuvotteluissa sopii huonosti yhteen myös hankkeen kanssa, jolla pyritään nostamaan alan imagoa, jotta toimialalle saataisiin lähitulevaisuudessa lisää työntekijöitä, kun nykyiset eläköityvät.

Tältä neuvottelukierrokselta laulukuoroon tai ehkä pikemminkin kannustusjoukkoihin jääneet palkansaajien keskusjärjestöt voisivat mielestäni tukea neuvotteluja esimerkiksi päivittämällä solidaarisuussopimuksen, jonka mukaan lakonalaisia työtehtäviä ei saa tehdä toisen henkilöstöryhmän toimesta.

Lopuksi haluan kiittää metsäteollisuutta hyvin alkaneesta ammattiyhdistysliikkeen eheyttämisestä, joka näkyy jatkossa entistä terävämpänä palkansaajien edunvalvontana. Tänäänkin on siis hyvä päivä liittyä liittoon!

Kirjoittaja on Pron metsäalojen sopimusalavastaava, jonka mielestä kumpikin osapuoli välttää kohtuuttomat ratkaisut rakentavalla neuvottelulla.