Kuolema kyläilee työpaikoilla | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Kuolema kyläilee työpaikoilla

28.4.2017 klo 06:25
|

Miten säilyä terveenä ja hengissä työpaikalla? Vapun alle ajoittuu sopivasti kaksi kansainvälistä teemapäivää, jotka molemmat puhuvat samasta raadollisesta aiheesta.

Yli tuhat ihmistä päivässä kuolee maailmalla työtapaturmien uhreina, arvioi kansainvälinen työjärjestö ILO. Perjantai 28.4. on kansainvälinen työturvallisuuspäivä.

Siis keskimäärin tuhat kuollutta työn sankaria päivässä, yli 360 000 vuodessa. Työperäiset sairaudet taas tappavat noin kaksi miljoonaa ihmistä joka vuosi.

Viikon aloitti Vaatevallankumous-kampanja. Se muistuttaa meitä neljä vuotta sitten tapahtuneesta tehdasromahduksesta, joka surmasi yli 1100 vaatetyöläistä Bangladeshissa. Kuolleet ja loukkaantuneet tekivät vaatteita meille, Euroopan ja Pohjois-Amerikan markkinoille, joten Vaatevallankumous kysyy: tiedätkö, kuka on tehnyt vaatteesi?

Rana Plaza oli maailman teollisen historian suurimpia yksittäisiä tehdasonnettomuuksia, mutta Bangladeshissa uutta oli vain mittakaava ja uhrien määrä. Tehtaan tulipalo, romahdus ja ihmisuhrit ovat maan lähihistoriassa vuosittain toistuvia tapahtumia.

ILO:n arvion mukaan peräti kahdeksan miljoonaa työntekijää loukkaantuu vuosittain Bangladeshin tehtaissa ja muilla työmailla. Onnettomuuksissa kuolee 11 000 ihmistä ja työssä saatuihin sairauksiin 24 500 ihmistä vuodessa.

Suurin osa onnettomuuksista olisi raportoijien mukaan helposti ehkäistävissä työnantajien ja henkilöstön yhteistyöllä. Siis sillä, että työntekijät uskaltaisivat valittaa ilmiselvistä vaaranpaikoista ja työnantaja vastaisi muutenkin kuin antamalla valittajalle potkut.

Laki velvoittaa Bangladeshin työnantajat jo monenlaisiin onnettomuuksia ehkäiseviin toimiin, esimerkiksi henkilöstöä edustavien työsuojelukomiteoiden perustamiseen suurimmille työpaikoille. Vaikutusvaltaiset vaatetustehtailijat pystyvät kuitenkin verkostojensa avulla jarruttamaan toimeenpanoa ja huolehtimaan siitä, että valvoja katsoo sopivasti läpi sormien.

Tehtailijoiden vastarintaa hivutetaan parhaillaan alan rakennus- ja paloturvallisuutta parantavalla Accord-hankkeella, joka käynnistyi suuronnettomuuden jälkimainingeissa kansainvälisten ammattijärjestöjen aloitteesta. Hankkeen piirissä on yli kaksi miljoonaa työntekijää, ja korjaussuunnitelmat on tehty yli 1 600 tehtaalle. Kuluista merkittävän osan maksavat Bangladeshissa muotivaatteita teettävät merkkiyhtiöt, mutta siltikään apu ei kelpaa kaikille.

Perimmäinen syy Bangladeshin tehtailijoiden vastahangalle on haluttomuus luovuttaa hitustakaan aloiteoikeutta ja päätäntävaltaa työntekijöille – ja varsinkaan työntekijöitä edustavalle ammattiliitolle. Tämähän on tuttua myös Suomessa.

Maailmalla kovassa huudossa olevaa suomalaista työsuojelumallia pystytettiin toden teolla 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa ay-liikkeen ja sille myötämielisten lainsäätäjien voimin. Sitten eteneminen hyytyi yli vuosikymmeneksi työnantajaleirin tiukkaan vastarintaan. Vasta 1987, tasan 30 vuotta sitten työsuojeluvaltuutetut saivat laillisen oikeuden keskeyttää vaarallisen työn teettämisen.

Rana Plazan tehtaalla ei työsuojeluvaltuutettua ollut. Niinpä halkeamia pelästyneet työntekijät komennettiin takaisin tehdassaleihin tunnetuin seurauksin.

Jos Vapun kunniaksi pitäisi myöntää ay-liikkeelle papukaijamerkki yhdestä merkittävästä saavutuksesta, antaisin sen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden vaalimisesta. Ilman ay-liikkeen jokapäiväistä läsnäoloa ja vuosikymmeniä jatkunutta sitkeätä vaikuttamistyötä suomalaisten työpaikkojen turvallisuustilastot saattaisivat näyttää merkittävästi nykyistä synkemmiltä.

 

Kirjoittaja työskenteli 18 vuotta Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksessa SASKissa ja keräilee nyt vapaana toimittajana tarinoita globaalista työelämästä.