Syystäkin ärsyyntynyt | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Syystäkin ärsyyntynyt

4.11.2019 klo 09:00
|

Työehtosopimusneuvottelut ovat jälleen kerran jumissa. Eivätkä ihan syyttä. 

Vuonna 2015 tehtiin kilpailukykysopimus palkansaajien ja työnantajien välillä kahdestakin syystä. Ensimmäinen oli tietysti se, että palkansaajajärjestöt olivat ”pakon edessä” tekemässä kilpailukykyloikkaa silloisen pääministerin aloitteesta. Toinen syy oli se, että parempi oli pysyä sopimisen tiellä. Olihan menneinä vuosikymmeninä onnistuttu sopimalla osoittamaan suomalaisen yhteiskunnan voima.

Vuodet vierivät ja ”kilpailukyky koheni”. Kummaa on ekonomistipiireissä se, että kovinkaan paljon ei kyseenalaistettu sitä, mistä se ”kadonnut kilpailukyky” löydettiin. Laajasti hyväksyttiin, että kilpailukykysopimuksella oli merkittävä vaikutus yritysten kansainväliseen ja kansalliseen kilpailukykyyn. Menikö se kuitenkaan ihan näinkään?

Selvää on se, että työnantajien sivukulujen maksuosuuksia kevennettiin vuosina 2016–2020, yli 4,2% prosenttiyksiköllä. Siinähän tuli roimasti kilpailukykyetuja palkansaajien kustannuksella. Tietysti mieleen jäivät monelle vain kiky-tunnit, 24 tuntia ilmaista työtä. Kiistämätön tosiasia on, että jos työn ja työllistämisen hinta laskee, paranee suhteellinen kilpailukyky suhteessa kilpailijamaihin. Mutta oliko tässä kaikki? Ei.

Maailmantalouden ”suhdannetuuli” tarttui Suomeen poikkeuksellisen hitaasti. Yhtenä syynä tähän oli eri sektoreiden samanaikainen heikko kysyntä maailmalla, ei niinkään kustannustaso. Luit oikein. Vuodet 2012–2015 olivat siis taloushistoriassa poikkeuksellisen huonoa aikaa, jota kukaan ei onnistunut selittämään. Jälkeenpäin arvioituna kysyntä muuttui äkillisesti eikä ollut myydä uutta tuotetta. Seurauksena talous supistui tai ainakin junnasi paikallaan. Oliko tämä esteenä kasvattaa osinkoja? Ei.

Helsingin pörssin suurimmat yhtiöt kasvattivat osinkopottiaan vuodesta 2015 alkaen yli 10 prosentilla vuodessa. Yhteenlaskettu potti kasvoi pörssin historian suurimmaksi vuodesta toiseen, tänä keväänä maksettiin uusin ennätys yli 13 miljardia euroa.

Mistä muuten nyt työehtosopimuspöydässä eritoten kiistellään?  Siitä, pitääkö suomalaisen tehdä 24 tuntia palkatta töitä myös vuonna 2020 ja siitä, onko tuo kilpailukykysopimuksen ”tuottavuuden alttari” tehty ikuiseksi kasvavia osinkoja varten?

Ärsyttääkö? Arsyttää.