Talous haastaa sukupolvien haaveet | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Talous haastaa sukupolvien haaveet

11.1.2021 klo 14:55
|

Jos suomalaisen 80-luvulla syntyneen varallisuudesta yhä isompi osuus menee sijoituksiin sekä ulkomailla oleiluun, miten kulutuskysyntä turvaa suomalaisen yhteiskunnan verokertymät sekä tarjoaa työmarkkinoille työntekijöitä? 

Hallitus toisensa perään on kestämättömän edessä. Työllisyysaste nousee riittämättömästi ja eläkepommi paisuu. Ihan perustellusti yhä useampi nuori ja keski-ikää lähestyvä suomalainen pohtivat tulevaisuuden eläkkeitä ja toimeentulonsa kestävyyttä. Neuvotteluita, työryhmiä ja tavoitteita asetetaan, mutta maali siirtyy jokaisessa erässä kauas tulevaisuuteen. Totta on, että eläkeratkaisu ja osa työllisyysasioista ovat monimutkaisia ja myös päättäjille vaikeita. Maailma kun muuttuu nopeasti, senhän saimme vuonna 2020 kokea.

Työllisyysasteen lisäksi huolena on  valtava terveyteen liittyvä pandemia. Lisäksi ilmastokriisi ja luontoarvojen katoaminen maapallolla ovat ennennäkemättömässä vauhdissa. Nämä kolme isoa asiaa vaikuttavat meihin kaikkiin, mutta eniten keski-ikää lähestyviin entisiin nuoriin eli kaltaisiini ja meidän lapsiimme. Työuraamme on jäljellä arviolta vajaa 40 vuotta, eikä eläkkeen riittävyydestä ole edes syytä haaveilla. Elän mieluummin hetkessä ja keskityn lapsiini.

Toisaalla haaveet ja unelmat ovat käymässä toteen, sillä ne liittyvät valtaisaan määrään keskuspankkirahaa eli kriisirahaan, joka on mahdollistanut uskomattomia unelmia.

Ihanteena riippumaton työllisyyden karkulainen?

Sosiaalinen media tarjoaa lähes rajattomasti ikäiselleni tulevaisuuden pohtijalle unelmia taloudellisesta riippumattomuudesta. Riippumattomuutta työnantajasta, yhteiskunnasta ja taloudesta. Sijoituskerhot esimerkiksi Facebookissa sisältävät laajasti pohdintoja sekä ohjeita taloudellisesta riippumattomuudesta. Ilmiöhän ei ole uusi, tämä maailma syntyi noin 10 vuotta sitten kun ihmiset alkoivat haaveilla ”oravanpyörästä” pois hyppäämisestä. Samaan aikaan kauppamiehet alkoivat myydä rinnakkaistodellisuutta asuntosijoituksin, virtuaalivaluutoin sekä pörssien katkeamattomalla nousulla. Korkoa korolle -ilmiö veisi sinut, jos ei taivaisiin niin kuitenkin ulkopuolelle tästä kaikesta pahasta. Ilmastokin voisi paremmin, kun voisimme ”downshiftata”, sanoi eräs sijoittaja.

Somekeskusteluja seuraamalla on helppo päätellä, että yhä useampi elää pörssien irrottua reaalitaloudesta täydellisessä rinnakkaistodellisuudessa. Haihattelun ilmapiiriä ei kukaan korosta, vaikka monen somekeskustelijan keräämä tai tavoittelema varallisuussumma on täysin epärealistinen. Varallisuudekseen monet ilmoittamat osakkeita ja velkaisia omistusasuntojaan. Samalla he uskovat hintojen ja pörssien nousuun samoin tavoin kuin tähänkin saakka, 5–10 % vuosinousut säännöllisesti ja elämä Portugalissa odottaa. Portugalissa sitten pyöritetään verkkokauppaa Suomeen ja tehdään matalammalla verotuksella työtä tilauksesta Suomeen. Näitä vinkkejä on keskustelut täynnä. Mikä tässä voisi mennä enää pieleen?

Haihattelua, sanon minä.

Tämä joukko ei ole erityisen suuri, mutta keski- ja hyvätuloisten nuorten suomalaisten keskuudessa varteenotettava ryhmä. He ovat osa työllisyysastettamme sekä hyvinvointivaltion osatekijöitä.

Jos suomalaisen 80-luvulla syntyneen varallisuudesta yhä isompi osuus menee sijoituksiin sekä ulkomailla oleiluun, miten kulutuskysyntä turvaa suomalaisen yhteiskunnan verokertymät sekä tarjoaa työmarkkinoille työntekijöitä?

Nämä työllisyyden ”tulevat karkulaiset” kun palaavat Suomeen viimeistään terveyspalvelujen piiriin kansalaisuutensa turvin.

Unelmia pitää toki olla. 1990-luvun laman lapsena voin todeta, että maan hallituksen ei ole syytä olla tästä joukosta erityisin huolissaan. Ilmiönä se on kuitenkin kiinnostava. Epäilen, että se päättyy pettymykseen, sillä nousukauden viimeisiä hitaita on tanssittu steroidien voimalla, mitä moni ei ymmärrä.

Loppujen lopuksi tämä maa on paras paikka elää ja yrittää, siinäkin vaiheessa, kun nenä on palanut Portugalin auringossa ja Finnairin kone on matkalla takaisin Suomeen.
 

Kirjoittaja on sopimusalavastaava Ammattiliitto Prossa.