Työehtosopimusten ja järjestäytymisen merkitys | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Työehtosopimusten ja järjestäytymisen merkitys

18.11.2019 klo 09:00
|

Ammattiliiton kyky turvata alan palkkakehitys ja hyvät työehdot on suoraan riippuvainen alan järjestäytymisasteesta ja jäsenkunnan yhtenäisyydestä. Mistään muusta mystisestä lähteestä sitä neuvotteluvoimaa ei kumpua.

Näin työehtosopimusneuvotteluiden keskellä on hyvä hieman palautella mieliin, mikä se työehtosopimus oikein on, mikä sen merkitys on, ja miksi ammatillisella järjestäytymisellä ja järjestäytymisasteella on väliä.

Pelkistetysti sanottuna työehtosopimus on työnantaja- ja palkansaajaliiton välinen kollektiivisopimus, jolla määritellään sopimusalan vähimmäistyöehdot. Työehtosopimuksen solmineet osapuolet ja niiden jäseninä olevat yritykset ja toimihenkilöt ovat sidottuja sopimuksen noudattamiseen (ns. normaalisitovuus). Yleissitovaksi julistettu työehtosopimus velvoittaa myös työnantajaliittoon järjestäytymättömiä työnantajia. Työehtosopimus on yleissitova, kun se on valtakunnallinen ja edustettavana pidettävä. Valtaosa Pro solmimista työehtosopimuksista on yleissitovia.

Usein törmää ajatteluun, että ammattiliittoon järjestäytymisellä ei ole väliä, koska erilaiset työsuhteeseen liittyvät etuudet ”tulevat laista” tai ”miksi liittyisin liittoon, koska saanhan minä ne samat edut kuitenkin”. Miten se asia oikein on, ja mitä tästä pitäisi ajatella?

Aloitetaan ensin siitä, mitkä asiat tulevat työlainsäädännön kautta ja mitkä perustuvat työehtosopimusten määräyksiin.

Palkasta liikkeelle. Suomessa ei ole vähimmäispalkkalakia, vaan vähimmäispalkat määritellään alakohtaisissa työehtosopimuksissa. Toki palkasta sovitaan yleensä työsopimuksella ja käytännössä palkat ovat useimmiten hieman korkeampia kuin tessin taulukkopalkat. Työehtosopimuksessa määritetty vähimmäistaso kuitenkin vaikuttaa myös kullakin alalla tosiasiassa maksettavien palkkojen tasoon. Ilman työehtosopimusta monen alan palkkataso voisi olla huomattavasti nykyistä alhaisempi. Koska työehtosopimusratkaisuissa sovitaan myös sopimuskauden aikana tulevista palkankorotuksista, antaa työehtosopimus samalla vähimmäistakuun palkkakehitykselle. Lisäksi työstä maksettavat erilaiset palkanlisät, kuten vuorolisät ja kokemuslisät perustuvat käytännössä aina työehtosopimuksiin.

Työaikalaki määrittelee työaikaan liittyvät peruslinjat. Työehtosopimuksilla on kuitenkin usein sovittu työaikalain enimmäistyöaikaa lyhyemmästä työajasta ja toisaalta esimerkiksi siitä, että arkipyhien ajalta maksetaan palkka. Työnantaja ei maksa pääsiäisen, joulun tai juhannuksen vapaiden ajalta palkkaa siksi, että laki niin määrää, vaan siksi että työehtosopimuksessa on asiasta sovittu. Ainoastaan itsenäisyyspäivän palkallisuudesta määrätään laissa. Toinen varsin yleinen väärinkäsitys liittyy vuosilomapalkan yhteydessä maksettavaan lomarahaan. Sen maksaminen ei perustu vuosilomalakiin, vaan työehtosopimusten määräyksiin. Tämä on usein se raha, jonka turvin perheiden lomareissut toteutetaan.

Lisäksi työehtosopimuksissa on sovittu laissa säänneltyä (9 arkipäivää) pidemmästä palkallisesta sairausajasta, oikeudesta palkkaan äitiys- ja isyysvapaan ajalta tai lapsen sairastuessa, vapaa-ajalla matkustamisen korvaamisesta sekä lukuisista muista isommista ja pienemmistä asioista, joita lainsäädäntö ei huomio.

No entä sitten se ”saanhan minä ne samat edut kuinkin” -ajattelija. Varsin epäilyttävä tyyppi sanon minä – ja lyhytnäköinen. Työehtosopimuksen mukaiset etuudet ovat katkolla aina sopimuskauden päättyessä. Viime aikoina työnantajien ja työnantajaliittojen asenteiden koventuessa on käynyt harvinaisen selväksi, että lomaraha, palkalliset arkivapaat ja muut työehtosopimuksiin sisältyvät työehdot eivät ole itsestäänselvyyksiä mikäli niiden puolustamiseen ei löydy riittävästi voimaa ja yhteistä tahtoa. Ammattiliiton kyky turvata alan palkkakehitys ja hyvät työehdot on suoraan riippuvainen alan järjestäytymisasteesta ja jäsenkunnan yhtenäisyydestä. Mistään muusta mystisestä lähteestä sitä neuvotteluvoimaa ei kumpua.

Mikäli tällainen vapaamatkustaja-ajattelu laajenee, vaarantaa se samalla useilla sopimusaloilla työehtosopimusten yleissitovuuden. Tämä johtaa helposti epäsuotuisaan kilpailuun työehdoilla. Se ei ole pitkässä juoksussa myöskään työnantajien tai kansantalouden etu. Yleissitovat työehtosopimukset takaavat tasapuolisen kilpailuasetelman saman alan yritysten välille, jolloin innovatiiviset ja tuottavat yritykset menestyvät paremmin.