Työhyvinvoinnissa askel taaksepäin | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Työhyvinvoinnissa askel taaksepäin

24.10.2017 klo 14:00
|

Työhyvinvointi on yhä enemmän esillä työelämäkeskustelussa samaan aikaan, kun työuupumus ja työn kuormittavuus kasvavat kiihtyvällä tahdilla.

Työhyvinvointiajattelussa pitäisi ottaa askel taaksepäin ja laittaa perusasiat kuntoon. Fyysinen työturvallisuus on jo osa työpaikkojen jokapäiväistä arkea. Miksi työhyvinvointi on jäänyt tästä kehityksestä irralliseksi asiaksi?

Hyvinvointia käsitellään useimmiten työpaikkojen ylätasoilla, johtoryhmässä ja työsuojelutoimikunnissa. Lisäksi työhyvinvointi ymmärretään usein vain terveysvalistukseksi ja oman sisäisen sankarin löytämiseksi. Kuten fyysinen työturvallisuus, myös työhyvinvointi pitäisi jalkauttaa kiinteäksi osaksi työpaikkojen osastojen ja eri yksikköjen jokapäiväistä arkea.

Työturvallisuuslaki antaa täysin riittävät eväät työhyvinvointiasioiden kattavaan käsittelyyn työpaikoilla. Hyvinvointityön tulisi näkyä kiinteästi työn suunnittelussa, vaarojen arvioinnissa, työn valvonnassa sekä uusien työntekijöiden perehdytyksessä.

Työnantajan tulee tehdä tarkat suunnitelmat fyysisen työturvallisuuden toteuttamiseksi, samoin pitää suunnitella myös työhyvinvointi. Suunnitelmien tulee olla tehtäväkohtaisia. Esimerkiksi asiantuntijatyössä on varmistuttava, että erilaiset tietojärjestelmät ja vastaavat tukevat käytännön asiantuntijatyön tekemistä, eivätkä vaikeuta sitä ja aiheuta päällekkäisyyksiä.

Lisäksi työpaikalla tulisi olla suunnitelma siitä, miten eri tehtäviin liittyviä henkisiä kuormittavuuksia voi ehkäistä tai ainakin lieventää.

On helpointa ajatella asiaa oman tehtävän näkökulmasta. Omaan työhöni lakimiehenä ammattiliiton jäsenten ja ammattiliiton oikeuspalveluiden toteuttajana liittyy selkeitä henkistä kuormittavuutta lisääviä tekijöitä. Jäsenten tai liiton muiden toimijoiden odotukset saattavat suhteessa asian todelliseen menestymismahdollisuuteen nähden jossain riita-asioissa muodostua liikaakin kuormittaviksi. Tämä odotusten kanssa eläminen on tietenkin osa oikeudenkäyntiasiamiehen ammattitaitoa ja kuuluu työn luonteeseen, mutta esimerkiksi kuormittavuudelta suurimpien juttujen jakaminen kahden lakimiehen hoidettavaksi jakaisi henkistä kuormittavuutta. Se voisi joissain erityisissä tapauksissa olla hyvinkin perusteltua.

Jos tätä vaihtoehtoa ei alun perin ole otettu työnsuunnittelussa huomioon, niin se pitäisi käsitellä viimeistään silloin, kun asia nousee esille osana työn vaarojen arviointia. Vaarojen arvioinnista se pitäisi viedä osaksi työn valvontaa ja uusien työntekijöiden perehdytystä.

Työturvallisuuskeskus järjestää sekä työhyvinvoinnille että fyysiselle työturvallisuudelle omaa koulutusta ja siihen liittyvää Työhyvinvointikorttia.

Mikäli kaikilla työpaikoilla otettaisiin Työhyvinvointikortti osaksi työturvallisuuskoulutusta ja vietäisiin työhyvinvointi yksikköjen ja osastojen arkeen, niin uskon, että työpaikkojen henkinen hyvinvointi kääntyisi roimaan kasvuun.

Useilla teollisuuden työpaikoilla arkipäivää ovat jokaviikkoiset työturvallisuusvartit, joissa käydään läpi muun muassa sattuneita läheltäpiti -tilanteita. Eiköhän oteta käyttöön kaikille työpaikoille niin asiantuntijatehtäviin kuin raskaaseen teollisuuteen myös työhyvinvointituokiot, joita voisi näin aluksi järjestää vaikka kerran kuukaudessa. Toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutettu voi ottaa asian esiin työsuojelutoimikunnassa.

Työelämä muuttuu jatkuvasti, muututaan myös me sen tekijät.

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron juristi, jonka blogi syntyi yhteistyössä työympäristöasiantuntija Tarja Korkalaisen kanssa.

 

Tutkimustuloksia Pron jäsenten työoloista:

Johtaminen ja hyvinvointi

Mitä mieltä eri aloilla työskentelevät prolaiset ovat johtamisesta?