Väärä pää edellä sopimaan paikallisesti | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Väärä pää edellä sopimaan paikallisesti

22.8.2017 klo 11:10
|

Mielestäni paikallisen sopimisen keskustelussa on aloitettu täysin väärästä kohdasta. Ennen kuin neuvottelujärjestelmistä, henkilöstön edustajien oikeuksista ja muista aidon sopimisen edellytyksistä on säädetty ja sovittu kunnolla, on täysin turhaa miettiä, mistä voidaan neuvotella.

Mielestäni paikallisen sopimisen keskustelussa on aloitettu täysin väärästä kohdasta. Ennen kuin neuvottelujärjestelmistä, henkilöstön edustajien oikeuksista ja muista aidon sopimisen edellytyksistä on säädetty ja sovittu kunnolla, on täysin turhaa miettiä, mistä voidaan neuvotella. Varsinkaan työnantajajärjestöt, jotka ajavat paikallista sopimista kuin käärmettä piippuun, eivät halua neuvotella, eivätkä sopia aitojen paikallisen sopimisen edellytysten täyttymisestä.

Viimeistään Korkein oikeus sotki koko paikallisen sopimisen edellytyksen antaessaan ennakkoratkaisun luottamusvaltuutetun valintaoikeudesta. Tämän ratkaisun jälkeen kukaan ei enää tiedä mihin ja millä perusteella voi edustajansa valita.

Ennen kuin vapautetaan sopiminen työpaikkatasolle, kolmikannan ja työmarkkinaosapuolten pitäisi lailla säätää ja työehtosopimuksilla sopia paikallisen sopimisen järjestelmät kuntoon. Ala-asteikäinen koululainenkin opetetaan istumaan pulpetissa, ennen kuin aletaan opettaa lukemista. Armeijassa alokkaat opetetaan tekemään punkka ennen taistelutaitoihin syventymistä. Näin pitäisi toimia myös paikallisessa sopimisessa.

Mitä käytännössä pitäisi määrittää?

Ensimmäiseksi kolmikannassa tulisi määrittää, miten ja missä järjestyksessä työpaikoille valitaan henkilöstön edustajat.

Tähän asti on ollut suhteellisen selvää, että työehtosopimusten piirissä mennään työehtosopimusten mukaisessa järjestyksessä ja järjestäytymättömässä kentässä taas työsopimuslain määrittämissä rajoissa. Edellä mainitun Korkeimman oikeuden antaman ratkaisun jälkeen tämäkään ei ole enää selvää. Joka tapauksessa nämä rajat tulisi lainsäädännöllä selventää.

Olisi lisäksi luontevinta, että paikallista sopimista lisättäisiin ensin työpaikoille, joissa sekä työnantaja että henkilöstöryhmät ovat järjestäytyneitä ja joiden sopimisia valvovat työmarkkinaosapuolet. Jos tässä kentässä ei synny aitoa ja työpaikkakohtaisesti järkevää sopimista, on turha kuvitella, että sopiminen onnistuisi villeissä yrityksissä. Työnantajien pitää ymmärtää, että paikallinen sopiminen ei tarkoita yksipuolista sanelupolitiikkaa.

Järjestäytyneessä kentässä voisi toimia, että paikalliset sopimukset toimitetaan liittoihin arkistoitavaksi, jotta niistä tulee sitovia. Samankaltainen järjestelmä on joissain maissa esimerkiksi testamenttien osalta.

Kuka henkilöstöä edustaa?

Toiseksi työehtosopimuksissa pitäisi sopia järkevästi siitä, miten henkilöstön edustus pitäisi järjestää, jotta voidaan sopia paikallisesti. Ensin siis pitäisi saavuttaa työmarkkinaosapuolten hyväksymä edustusjärjestelmä, minkä jälkeen voitaisiin aloittaa sopiminen työpaikkakohtaisesti.

Tuotantolaitoksessa, jossa olisi monenlaista toimintaa pitäisi neuvotteleva edustus pitäisi olla kaikista toiminnoista. Kuvitellaan tehdas, jossa on tuotantoa, suunnittelua, kunnossapitoa ja henkilöstöhallinto- ja toimistotyötä.

Ensin valittaisiin kaikkia toimihenkilöitä edustava varsinainen pääluottamusmies. Jos hän työskentelisi esimerkiksi tuotanto-osastolla, niin muilta osastoilta valittaisiin varsinaisiin neuvotteluihin osastonluottamusmiehet, jotka voisivat toimia myös tarvittaessa varsinaisen pääluottamusmiehen sijaisena. En siis tarkoita, että työehtosopimuksiin luotaisiin säännöt kaikkia työpaikkoja varten, vaan että työpaikkakohtaisesti tulisi ensin pystyä sopimaan edustusmallista, jonka jälkeen vasta voitaisiin sopia paikallisesti ja sitovasti.

Kolmanneksi koko tälle porukalle pitäisi sopia hiukan kattavammasta työsuhdeturvasta. Hoidan työkseni Pron jäsenten työsuhteisiin liittyviä erimielisyysasioita. Usein jäsenemme epäilee, että hänen työsuhteensa olisi päätetty, koska hän on aiemmin ollut luottamusmiehenä ja valvonut edustamansa henkilöstöryhmän etuja.

Lain korvausasteikkoa suuremmasta maksimikorvauksesta voitaisiin luopua ja säätää kaikille luottamushenkilöille keskenään sama suoja ja nykyistä pidempi jälkisuoja.

Joka tapauksessa ensin pitäisi yhdessä säätää ja sopia toimiva järjestelmä. Vasta sitten on aika miettiä, mitä vapautetaan paikallisesti sovittavaksi. Muuten noustaan puuhun se tunnettu väärä pää edellä.

 

Kirjoittaja on Pron lakimies, jonka mielestä työpaikan vaikeatkin neuvottelut pitää voida käydä ilman pelkoa potkuista.