Vapaamatkustajat, perkele | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Vapaamatkustajat, perkele

26.9.2017 klo 13:10
|

Makke tulee kotiin, heittää repun nurkkaan ja löntystää jääkaapille. Eiks oo mitään ruokaa?

Siinä saattaa kuulijalla pikkasen päätä puristaa.

Kodissa on koko päivä pesty pyyhkeitä, pikkareita ja pinttyneitä paistinpannuja, kolattu kohmeisia kinoksia ja tavattu tuskassa veroilmoituksen täyttöohjeita. Kotia hoitaneen luonteesta riippuu, kajahtaako suorasanainen vastaus suoraan vastaanottajan herkille korville vai somen suljettuun avautumisryhmään.

Kerta kaikkiaan kiittämätön kaveri.

 Kaikkeni teen ja mikään ei riitä. Ei arvosteta, vaikka Kastelli-talon kuisti kiiltää uutta öljyään, pikku-Pike on kuskattu kaatosateessa päivähoitoon ja pikkuhousutkin on pystyviikattu piironginlaatikkoon.

Vaan eihän se Makke sitä ole nähnyt, eikä pahalla sanomistaan tarkoittanut. Hänelläkin on takana työntäyteinen päivä omissa ympyröissään. Ei tiennyt tai tullut ajatelleeksi, oli nälkäinen ja väsynyt.

Huomaan liitonihmisissä samanlaisia kuohahduksia silloin, kun taas joku palkansaaja kommentoi, ettei ammattiliitosta hänelle ole mitään hyötyä. Työsuhdeasioiden kanssa vuosia painineen työmyyrän silmistä näkee kilometrien päähän, miten se sieppaa, kun kaikkien suomalaisen yhteiskunnan eteen tehty raskas työ mitätöidään olankohautuksella.

Vapaamatkustajat, perkele.

– Kaikkemme tehdään, mikään ei riitä. Ei arvosteta palkallista sairaslomaa, ylityölisiä tai lomarahoja. Sairasta perheenjäsentäkin saat jäädä hoitamaan ilman pelkoa tulojen romahtamisesta vain työehtosopimuksen ansiosta, mutta kiitosta ei kuulu. Tuijotetaan omaan napaan ja haukutaan hankaliksi huutelijoiksi.

Meillä ihmisillä päällimmäisenä päässä pyörivät yleensä ne asiat, jotka koskettavat eniten omaa napaa. Varsinkin näkymätöntä työtä on vaikea arvostaa ja kaikista meistä se tuntuu yhtä pahalta, kun työtämme vähätellään. Vaikka kuinka sapettaa, ensikuohunnan jälkeen pitäisi aina muistaa rauhoittua hetki. Harvoin se toinen ihminen pahalla. Ei vaan tiennyt tai tullut ajatelleeksi.

Pron työmarkkinatutkimus kertoo, että jäsenemme toivovat, että ammattiliitto neuvottelee työehdot heidän puolestaan. Jos (työ)aika menee omien työehtojen jatkuvaan neuvottelemiseen, tyytyväisyys työelämään laskee selvästi. 

Me alle 30-vuotiaat poikkeamme itseämme vanhemmista siinä, että koemme selvästi harvemmin liittoon kuulumattomat "vapaamatkustajiksi". Tämän alatyylisen v-sanan viljely tuntuu ikäisistämme usein kummalliselta. Minimipalkat, ylityölisät ja palkalliset sairaslomat ovat kuitenkin työehtosopimusten ansiota.

Yleissitovat työehtosopimukset taas ovat niiden ansiota, jotka maksavat liiton jäsenmaksua, mutta sopimuksista hyötyvät myös ne, jotka eivät liittoon kuulu. Tämän ymmärrämme usein vasta iän myötä. Silloin saattaa meiltäkin v-sana lipsahtaa.

Avaudutaan siis kanssaihmisten kiittämättömyydestä jatkossakin kavereiden kesken Facessa, Wapissa tai vanhan liiton tyyliin puhelinlankoja pitkin. Päästellään höyryjä, muttei jäädä siihen jumiin. Yritetään kääntää ennakko-oletukset positiivisiksi, selitetään, keskustellaan ja etsitään ratkaisuja ongelmissa vellomisen sijaan. Tehdään näkymätön työ yhdessä näkyväksi ja arvostetaan sitä, niin työelämässä kuin kotipihaa kolatessakin.

 

 Kirjoittaja on alle 30-vuotias viestinnän suunnittelija, joka ei yleensä pystyviikkaa alusvaatteita ja käyttää alatyylisiä ilmauksia vain harkiten.