Varalla töissä | Ammattiliitto Pro
Valikko
  • Muut Pron verkkopalvelut
Pro+

Varalla töissä

2.5.2017 klo 10:25
|

Sitä kuvittelisi, että kun laittaa nimensä työsopimukseen, niin käy töissä. Että työsopimus on parempi kuin ei työsopimusta. Että nyt olisi rahaa ruokaan ja voisi suunnitella vähän elämäänsä muutenkin.
Ja höpö höpö.

Tarvittaessa töihin kutsuttava, extraaja, tuuraaja, nollasopimuslainen tai mitä nimitystä työpaikallasi käytetäänkään, tarkoittaa käytännössä sitä, että olet varasijalla töissä. Varalla ilman työaikalain varallaoloa koskevaa rajausta, jonka mukaan varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä.

Nollatuntisopimuksella sitoudut työnantajaan, mutta työnantaja ei sitoudu sinuun.

Nollatuntisopimukset ovat maan riesa. On täysin laillista tehdä sopimus, jossa työntekijä sitoutuu tulemaan aina töihin, kun käsky käy, mutta työnantajalla ei ole mitään velvollisuuttaa käskeä töihin. Jokainen euromäärä on täysin työnantajan päätettävissä.

Mutta minkäs teet, jos muita töitä ei ole. Pahimmassa tapauksessa kärvistelet useammankin tällaisen sopimuksen kanssa yhtä aikaa ja yrität miettiä miten sovittaa yhteen useampi työnantaja ja lapset, muusta elämästä nyt puhumattakaan. Täysin järjen vastaista on myös se, että työnantajan ihmisreservi voi olla hyvinkin suuri. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että näitä reserviläisiä on pilvin pimein ja tuntimäärät yhdelle kovin vaatimattomia. Kun kilpailu tunneista on ankaraa, on aika selvää, ettei nollatuntilaisella ole varaa sairastaa tai antaa lapsen sairastaa tai lausua työpaikalla mitään valtavirrasta poikkeavaa.

Tietysti kirjo vaihtelevan työaikaehdon sopimuksessa on hyvin laaja, ja kokemuksetkin niistä vaihtelevat. Opiskelija voi olla tyytyväinen satunnaisista sunnuntaikeikoista. 30–40 viikkotyötunnin työntekijä voi olla hyvinkin tyytyväinen asiain tilaan, jos vieläpä sattuu työpaikalla olemaan samojen etujen piirissä kuin muutkin (harvoin näin). Olennaista on toimeentulon lisäksi tunne tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta.

Ja nyt toivon pilkahdus, sillä parasta aikaa ministeriön asettama työryhmä miettii, miten nollatuntisopimuslaisten asemaa parannettaisiin.  Vastaus on varsin simppeli: Täytyy tehdä sellaiset pykälät, jotka selkeästi rajoittavat vaihtelevan työaikaehdon käyttöalaa. Yleinen jaarittelu ennakoimattomilla tekijöillä ei nyt lämmitä. Kun tällaisten työsopimusten käyttö olisi jatkossa poikkeus, pitäisi sopimusten laillisuudenkin arviointi onnistua.  Jos työaika on käytännössä aina 20 tuntia viikko, tämä tulisi vahvistaa osapuolia sitovaksi minimiksi. Työntekijälle on taattava ehdottomat oikeudet sairausajan palkkaan ja irtisanomisajan palkkaan, eikä työttömyysturvan karenssia saa tulla, jos sanoo nollatuntityönantajalle heipat. Työnantajan väärinkäytöksiin tulee olla mahdollisuus puuttua ja niistä on seurattava tuntuva hyvitys tai korvaus työntekijälle.

Ja tätä saa peukuttaa.

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron lakimies, joka kirjoittaisi mielellään itse pari pykälää.