Juuri ilmestyneen rakenteellista ikäsyrjintää käsittelevän väitöskirjan mukaan ageismiin liittyvistä ilmiöistä, stereotypioista ja ennakkoluuloista vain ikäsyrjintää voidaan kontrolloida lain voimin. Tämäkin on toteutunut heikosti, sillä vaikka ikäsyrjintä on kielletty laissa jo yli 20 vuotta sitten, se on suomalaisen työelämän yleisin syrjintämuoto.

Suomessa 55–67-vuotiaiden työllisyysaste on Pohjoismaiden heikoin. Meillä on tilastojen mukaan yli 100 000 yli 50-vuotiasta työtöntä. Luku on kasvanut viime vuodesta yli seitsemällätuhannella. Tanskassa seniorit työllistyvät Euroopassa parhaiten: joka neljäs 64–69-vuotias on yhä työelämässä, ja 55–74-vuotiaista työnhakijoista lähes 40 prosenttia työllistyy uudelleen.

Erikoista on sekin, että Suomessa todennäköisyys sille, että yli 50-vuotias työtön työllistyy uudelleen, laskee radikaalisti kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Ikään kuin kaikki osaaminen ja kokemus, joka työnhakijalla on, häviäisi kuin tuhka tuleen.

Miten Tanska on sitten onnistunut työllistämään yli 50-vuotiaat ja vieläpä huomattavan pitkään? Ilmiön taustalla on Tanskan hyvä työllisyystilanne ja viime vuosikymmenen työmarkkinapolitiikka. Tanskalaiset työnantajat ovat ymmärtäneet sen, että seniorit ovat hyvää työvoimaa. Eläkeläisiä on kannustettu työntekoon veroratkaisuilla, valtio tukee jatkokouluttautumista, ja yritykset voivat tarjota työntekijöilleen koulutusmahdollisuuksia.

Miten tämä yhtälö saataisiin toimimaan Suomessa? Yli 50-vuotiaiden motivaatio, sitoutuneisuus työnantajaan ja pienellä lisäkoulutuksella saatava pätevyys ovat resursseja, joita Suomessa ei todellakaan kannata hukata. Tarvitaan asenteiden muutosta, tahtoa muuttaa asioita ja sen tosiasian ymmärtämistä, että väestörakenteemme on sen kaltainen, että työvoimapula ei tule tulevaisuudessa helpottumaan.

Lainsäädäntötoimet eivät yksinään riitä eivätkä poliittisetkaan toimet, varsinkaan aikuiskoulutustuen poistuessa kohta kokonaan. Asennemuutokseen tarvitaan lainsäätäjän lisäksi mukaan työnantajat ja työnantajaliitot, työntekijäliitot, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä muita järjestöjä ja viranomaisia.

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron johtaja. Kirjoitus on julkaistu alun perin Aamulehdessä 1.4.2024.