Ammattiliitto Pron työmarkkinatutkimus paljastaa, että sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä edistyy hyvin hitaasti. Esimerkiksi selittämätön palkkaero miesten ja naisten välillä on pysynyt viidentoista vuoden ajan noin 8–11 prosentissa. Tämän verran naisten palkka on miehen palkkaa pienempi sen jälkeen, kun kaikki palkkaeroa selittävät tekijät, kuten koulutus, esihenkilöasema ja työtehtävien erot, on huomioitu. Työmarkkinatutkimusta on tehty vuodesta 2009 lähtien.

– Matalapalkka-aloilla sukupuolesta johtuva selittämätön palkkaero on selvästi pienempi, kun taas hyväpalkkaisilla aloilla se on selvästi suurempi, vaikka naiset tekevät ihan yhtä vaativia töitä kuin miehet, kertoo tutkija Petri Palmu Prosta. Hän kertoo, että selittämättömän palkkaeron hienoinen kaventuminen 7,8 prosenttiin vuonna 2023 johtui todennäköisesti miesten kasvaneesta työttömyydestä.

Yksi ratkaisu palkkatasa-arvon paranemiseen on palkka-avoimuuden lisääminen ja yritysten palkkausjärjestelmien kehittäminen tasa-arvoisemmiksi. Esimerkiksi julkisella sektorilla on suurempi palkka-avoimuus ja pienemmät sukupuolten väliset palkkaerot.

– EU:n palkka-avoimuusdirektiivi ja sen implementointi Suomessa lisää tietoisuutta palkoista ja sen pitäisi tasata sukupuolten välisiä palkkaeroja myös yksityisellä sektorilla. Direktiivi ei kuitenkaan vielä kokonaan ratkaise palkan epätasa-arvoisuutta, sillä yksilön tiedonsaantioikeus muiden palkoista ei vielä parane riittävälle tasolle palkkatasa-arvon edistämiseksi, sanoo tasa-arvoasiantuntija Tanja Lehtoranta Prosta.

Hän kehottaa työntekijöitä keskustelemaan avoimesti omista ja muiden palkoista. 

– Mitä enemmän palkoista avoimesti puhutaan, sitä helpommin sukupuolten välisiä palkkaeroja voidaan kuroa umpeen.

Asenteet ja yhteiskunta muuttuvat hitaasti

Miksi sukupuolten väliset erot työelämässä sitten muuttuvat niin hitaasti? Onhan suomalaisista vasta 10 prosenttia ammattialoilla, joissa työskentelee suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia. 90 prosenttia työskentelee edelleen nais- tai miesvaltaisilla aloilla.

– Suomessa tunnutaan edelleen ajattelevan perinteisesti, mitkä alat ja tehtävät sopivat naisille ja mitkä miehille ja mihin aloihin nuorena kouluttaudutaan. Tämä vaikuttaa sukupuolten sijoittumiseen työelämässä, Lehtoranta pohtii.

Naiset kouluttautuvat jo miehiä pidemmälle, mutta se ei näy siinä, miten naiset sijoittuvat johtaviin ja vastuullisiin työtehtäviin. Esimerkiksi Pron tilastojen mukaan miehistä esihenkilönä vuonna 2023 toimi 29,3 prosenttia, kun naisista vain 6,9 prosenttia.

– Suomessa naiset pääsääntöisesti jäävät hoitamaan lasta kotiin, kun miehet etenevät samaan aikaan parhaassa uraputkessa. Tämä heijastuu asenteisiin ja ajatteluun, mitä työtehtäviä ja vastuita nuorille naisille yrityksissä annetaan. Tällainen sukupuolesta johtuva syrjintä on edelleen valitettavan yleistä Suomessa, Lehtoranta kertoo.

Lehtorannan mielestä positiivista on se, että tasa-arvolainsäädäntö on Suomessa aika hyvällä tasolla. Tasa-arvolaki määrää, että työnantajan on edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja vähintään 30 henkilöä työllistävissä yrityksissä on tehtävä tasa-arvosuunnitelma ja palkkakartoitus, jolla selvitetään sukupuoleen liittyvää palkkasyrjintää.

– Vaikka lainsäädäntö on pääosin kunnossa, sen täytäntöönpano on vielä vaiheessa. Siinä on paljon parantamista, Lehtoranta sanoo.

(artikkeli jatkuu infograafin jälkeen)

Kubo Creative Agency

Suomen tasa-arvoharha hidastaa kehitystä

Suomessa on tasa-arvoharha: kuvittelemme olevamme tasa-arvoisempi yhteiskunta kuin oikeasti olemme.

– Suomessa tapahtunut tasa-arvon kehitys on pitkälti tullut kansainvälisten sopimusten ja EU-direktiivien toimeenpanosta kuten nyt viimeksi EU:n palkka-avoimuusdirektiivistä. Suomen sisältä lähtöisin olevaa tasa-arvon edistymistä ei juuri ole ollut, Lehtoranta sanoo.

Epätasa-arvoisuus näkyy siinäkin, mitä aloja arvostetaan toisia enemmän. Miesvaltaisia aloja arvostetaan ja naisvaltaisia aloja ei niinkään.

– Työnantajat arvostavat palkassa työn teknistä luonnetta, päätöksenteon vastuuta ja sosiaalista vuorovaikutusta kuten neuvottelu- ja myyntitehtäviä. Toisaalta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa asiakaspalvelutyötä ei jostain syystä arvosteta. Asiakaspalvelutyö on ehkä noin viiden prosentin palkkakuopassa ja sitä työtä tekevät enimmäkseen naiset, Petri Palmu kertoo.

Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut ja on edelleen tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. Luottamushenkilöt ovat keskeisessä asemassa tasa-arvosuunnitelmien tekemisessä ja toimeenpanossa sekä palkkakartoituksen tekemisessä. Heiltä saa myös tukea, jos kokee saavansa sukupuolen takia alempaa palkkaa kuin kollega.

– Korkea järjestäytymisen taso työpaikalla luo painetta tasa-arvoisempaan toimintaan. Silloin voidaan helpommin parantaa palkkausjärjestelmää ja vähentää syrjimistä työpaikoilla, Palmu sanoo.