Naisten Linjan väkivaltatyön asiantuntijan Pamela Peltosen mukaan tyypillisin naisiin kohdistuva väkivaltatilanne liittyy parisuhteeseen: peräti 80 prosentissa tapauksista nykyinen tai entinen kumppani kohdistaa väkivaltaa tai uhkailee joko suhteen aikana tai sen päättymisen jälkeen.

– Lähisuhdeväkivalta voi tulla esiin työpaikalla, jos kumppani tulee sinne käyttäytymään uhkaavasti tai terrorisoi puhelimitse tai sähköpostitse. Hän voi odottaa parkkipaikalla, milloin uhri pääsee töistä. Lisäksi työyhteisössä voi olla työntekijä tai asiakas, joka käyttää jotain väkivallan muotoa.

Naisten Linja on toiminut Suomessa jo yli 20 vuotta. Sen ydintehtävä on auttaa väkivallan kohteeksi joutuneita tai uhatuksi tulleita naisia ja heidän läheisiään. Yhdistys pyrkii myös edistämään naisten tasa-arvoa, turvallisuutta ja oikeuksia yhteiskunnassa.

Naisten linjalla oli yli 2 500 asiakasta vuonna 2022.

Yhdistystä tarvitaan. Naisten linjalla oli yli 2 500 asiakasta vuonna 2022. Yhteydenotot tulivat puhelimitse ja chatin kautta, lisäksi tapaamisia oli kasvokkain sekä verkkovertaisryhmissä, joihin voi osallistua mistä päin Suomea tahansa.

Työterveydestä apua

Eniten Naisten Linjaan tulee puheluita. Psykososiaalisen tuen lisäksi päivystäjät pyrkivät ohjaamaan palveluiden piiriin, esimerkiksi työterveyteen ja rikosuhripäivystykseen, josta saa neuvoja, mitä olisi hyvä tehdä kokiessaan väkivaltaa.

– Voimme vain rohkaista uhria itseään toimimaan. Anonyymissa palvelussa päivystäjällä on vaitiolovelvollisuus.

Peltosen mukaan on hyväksi, jos esimerkiksi työpaikalla on todistajia. Heistä ja muista todisteista on aina hyötyä, jos uhri päätyy tekemään rikosilmoituksen.

– Uhri on usein pelokas ja hänen auttamismotivaationsa itseään kohtaan on nollassa. Työyhteisö voi kollektiivisesti laatia rikosilmoituksen uhrin kanssa, pohtii Peltonen.

Apua kannattaa hakea esihenkilöltä, joka ei voi jättää väkivallan uhkaa huomiotta, vaan hänen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin. 

– Apua kannattaa hakea esihenkilöltä, joka ei voi jättää väkivallan uhkaa huomiotta, vaan hänen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin. Esihenkilöllä on esimerkiksi usein mahdollisuus muokata työtä, jos se on tarpeen. Hänen tulee myös ohjata työntekijä avun piiriin, korostaa Pron työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija Tanja Lehtoranta.

Työntekijän voi ohjata työterveyshuollon, poliisin tai muun auttavan tahon puoleen. Työterveyden kautta voi mahdollisesti saada lähetteen terapiaan. Lisäksi työsuojeluvaltuutetulta saa tukea ja neuvoja.

Turvallisuus ja terveys ykkösinä

Lehtoranta toteaa, että työnantajan vastuulla on ottaa huomioon ne tekijät, jotka vaikuttavat työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen.

–  Kotona tapahtuva väkivalta heijastuu työpaikalle ja vaikuttaa työntekijän jaksamiseen ja työntekoon. Usein parisuhdeväkivalta on tabu, mutta sitä pitäisi opetella tunnistamaan myös työyhteisössä ja ohjata väkivaltaa kokenut avun ja palveluiden pariin.

Lehtorannan mukaan työelämässä olisi nykyistä paremmin huomioitava kotiväkivalta varsinkin etätyön yleistyttyä. Väkivallan muodot ovat moninaiset: kyse voi olla fyysisestä, henkisestä, taloudellisesta, digitaalisesta tai seksuaalisesta vallankäytöstä.

Väkivallan muodot ovat moninaiset: kyse voi olla fyysisestä, henkisestä, taloudellisesta, digitaalisesta tai seksuaalisesta vallankäytöstä.

– Työntekijän kannattaa aina hakea apua luottamushenkilöiltä ja työterveyshuollosta sekä puhua asiasta esihenkilölle. Tärkeintä on, että työntekijä uskaltaa kertoa kokemastaan väkivallasta jollekin, eikä jäädä yksin.

Työpaikalla voidaan tehdä myös mukauttavia toimenpiteitä. Esimerkiksi niin, ettei työntekijöiden henkilötietoja ole missään avoimesti esillä.

Tue ja rohkaise!

Lähisuhdeväkivalta tulee ilmi konkreettisesti, jos tekijä tulee terrorisoimaan työpaikalle tai uhkailee puhelimitse tai meilitse. Uhrin lisäksi kohteena voivat olla hänen kollegansa tai työnantaja. Kollega voi huomata muutenkin, ettei kaikki ole kunnossa.

– Työkaveri voi osoittaa huolensa kahden kesken ja kysyä väkivallasta sekä tehdä oman kantansa selväksi: mikään ei oikeuta kohtelemaan toista väkivaltaisesti. Tärkeintä on olla tukena ja kehua uhria rohkeudesta puhua asiasta.

Peltosen mukaan suoria neuvoja ei kannata antaa. Jos ne eivät toteudukaan, asianomaista voi alkaa hävettää. Ei ole syytä myöskään arvostella tai tuomita, vaikka väkivallan kokija palaisikin kumppaninsa luo.

Olisi hyvä, jos työpaikalla olisi samanlainen hoitoonohjaussuunnitelma kuin päihdepuolella. Näin avun saaminen ei jäisi vain uhrin vastuulle.

– Suomalainen kulttuuri ei suosi suorapuheisuutta, mutta väkivallasta on uskallettava puhua. Lisäksi olisi hyvä, jos työpaikalla olisi samanlainen hoitoonohjaussuunnitelma kuin päihdepuolella. Näin avun saaminen ei jäisi vain uhrin vastuulle.

Jopa ennen kuin mitään on tapahtunut, johto voi järjestää infotilaisuuden, jossa korostetaan, että apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä ja kertoo tarjolla olevista työterveyspalveluista.

– Täten koko työyhteisö tulee tietoiseksi toimintatavoista.

Traumaoireilu alkaa näkyä

Pahimmillaan väkivaltaa kokenut työntekijä menettää työkykynsä. Siksi asiaan pitäisi puuttua ajoissa. Traumaoireilua voi olla vaikea tunnistaa, mutta muun muassa muistamattomuus, keskittymisvaikeudet, oma-aloitteisuuden heikentyminen ja apatia viittaavat ongelmiin.

– Kognitiiviset kyvyt voivat heikentyä ja päätöksenteko vaikeutua. Trauma saattaa esiintyä ali- tai ylivireytenä. Joillekuille työpaikka on ainut pakopaikka ja työnteko tuo helpotusta ja antaa voimavaroja. Jossain vaiheessa traumaoireilu alkaa kuitenkin näkyä, toteaa Peltonen.

Uhri saattaa vetäytyä kokonaan sosiaalisesta kanssakäymisestä ja kokea huonommuuden tunnetta. Jokin muu tilanne voi myös muistuttaa väkivallan kokemuksesta ja laukaista paniikkikohtauksen. Jos uhri joutuu koko ajan olemaan varuillaan, on selvää, että se vaikuttaa työssä jaksamiseen sekä voi johtaa uupumukseen ja työkyvyn alenemiseen.

Peltonen korostaa, että apua on saatavilla ja sitä kannattaa hakea. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy, eikä mikään oikeuta väkivaltaisiin tekoihin.